Minä en tajua, miten on niin hitonmoinen kiire kaiken aikaa. Saako harrastus aiheuttaa kiirettä? Kun sen yhdistää perheeseen ja kodinhoitoon? Eikö harrastuksen pitäisi olla juuri se lupsakka juttu, jonka parissa mieli lepää ja akka rentoutuu. Irkku on kiskaissut harrastuksensa kanssa ojasta allikkoon, hitsin vitsi sentäs. Ja silti, nautin. Ihan sikapaljon, harrastuksestani. Harmi, ettei siitä saa palkkaa, työksi ottaisin ilomielin ja työstä se kyllä käykin monesti.

Huusholli on muuten kokolailla kliinis putsis ny, kuten Väpä (Vili Vilperistä) sanoisi. Kevätsiivoilu yhdistettynä juuri tähän ruoka-lapset-pyykit-harrastus-kuvioon varmasti on ollut se joka on saanut lopullisesti aikataulut heittämään häränpyllyä. Kamaluutta sentään. Ja muitakin ilonaiheita löytyypi kyllä. Yksi ehdottoman ihanaihana-juttu on se, että Speden nuha on kadonnut! Katosi jo alkuviikosta, mutta enhän minä sitä ensin edes huomannut kun rätin kanssa juoksentelin ympäri taloa.

Toinen ihanaihana-juttu on varmastikin sitten se, että hiiri on kadonnut. Pidän tämän nyt ihanaihanana, enkä ajattele ollenkaan sitä mihin tuo on kadonnut. Luultavasti.. ei en ajattele. Kolmas ihanaihana onkin sitten tuossa ihan likellä. Orkidea! Se, jonka ukko toi irkulle vuonna muna. Ja joka kukki silloin kuin unelma ja se siitä, sen jälkeen ei olekaan kukan kukkaa näkynyt vaikka kyseisen kasvin kummankin puolen vierustoverit, orkideoja nekin, ovat kukkineet kerran toisensa jälkeen. Ja nyt siinä urpoversiossa, siinä ensimmäisenä taloon tulleessa, siinä on IIIISOOOO nuppu ja muutama pienempi samassa kukkavarressa.

Tässähän tämä. Menen nyt harrastamaan hetkeksi ennen kuin pyykkikone lopettaa linkoamisen. Se on moro ja viettäkää se sellainen, iloinen perjantai!