Ja jopa uni maittoi päälle. Tajuatteko, nukuin puoli seitsemään, historiallista. Tosin illalla iski tämä "ylikierrosreaktio" eli kun vieraat olivat lähteneet ja mies järkännyt paikat kuntoon, tuntui että aivot tilttasi kiinni ja väsymys oli valtava, vaan annapa olla kun kello tuli yhdeksän, jo löytyi akasta taas virtaa. Ei toivoakaan että olisi sänkyyn viitsinyt lähteä, kun teini poikaystävineen ja ukko sekä vanhempi poika olivat vireessä eli keskustelu lainehti aina armeijasta Jyväskylän suurajoihin. Niinpä tämä akka istui ahterillaan netin ääressä juttuja kuunnellen liki puolille öin.

Juhlat meni hienosti. Erityisesti siitä on kiittäminen valmisteluja tehneelle miehelle, teinille ja pojille, ja tarjoilut eli keittiön hoitaneille miehen nuorimmalle siskolle ja tämän kahdelle ystävälle. Aivan upeasti ja jouhevasti sujui kaikki, itse olin vieraana muiden vieraiden joukossa. Kävin jopa kirkon jälkeen makoilemassa hetken, tietysti ruokalautasen kanssa. Ja niin, kiittäminen on myös ex-appivanhempia, anoppi oli kietaissut ihanat kakut tarjottaviksi, tuli aamupäivällä ne kermoittamaan ja koristelemaan meille, ja appi tuli ennen kirkkoa noutamaan kauniimpaa puoliskoaan savustettujen lohien kanssa. Ja kyllä nyt on ex-apen lohta syötykin, aivan taivaallista.

Teini sai lahjoja mukavasti ja taisi itselleen olla yksi mieluisimmista lahjoista kuohuviinipullo jonka tädiltään sai, luvankin kysyi saako lasillisen ottaa poikaystävänsä kanssa. Mikäs siinä, minä soitin poikaystävän vanhemmille ja kysyin luvan saako tällekin antaa lasillisen. Lupa heltisi ja lasilliset juotiin rauhalliseen tahtiin kalaa mutustellen. Itsekin uskaltauduin ottamaan sentin siivun mukin pohjalle.

Koska aina on silti oltava odottamattomia tekijöitä, niin eiköhän poika 11v nukahtanut viiden aikaan sohvalle. Ja kappas vaan, illalla olikin sitten liki 39 kuume ja oksensikin vielä loppuehtoosta. Nyt näyttää kyllä jo liki terveeltä eli mittari ei noussut nyt aamulla osoittamaan kuin 37.2 eli kevyttä aamulämpöä. Näinköhän tauti kiertää sitten päivän parin viiveellä koko sakin.

Ai niin, yksi hauska juttu tosin kirkossa tapahtui. Junnu, tuo totuudentorvi, kehui virren päälle erittäin kantavalla äänellään "olipa se ruma laulu". Siinä sitten katselin kuinka parvella istujat hytkyivät naureskellen. Lasten suusta kuulee totuuden?