Päädyin nyt paluumatkaajaksi. Viiden vuoden jälkeen. Vai sittenkin kuuden? Oli miten oli, niin täällä ollaan kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Välissä on tullut matkattua siellä, täällä ja tuolla. Tehtyä ja oltua tekemättä. Itkettyä, naurettua, rakastettua ja tuskailtua. Siis eletty sitä ihan jokapäiväistä elämää jota jokainen meistä joutuu elämään.

Tarkoitus olisi saada aikaan, siis kirjattua jälleen elämää näille sivuille. Onnistuuko se, se onkin arvoitus, sillä kirjoittaja minussa on edelleen vahva mutta jotenkin tuntuu, että se eläjä minussa on tänä päivänä vahvempi. 

Yksi työkavereista sen sanoikin; Henkireikä. Tämä blogi oli aikanaan minulle henkireikä. Helpotus kaiken arjen keskellä. Paikka, jossa sai olla oma itsensä, jossa ei ollut vain ja ainoastaan äiti ja vaimo. Niinpä.

Tänä päivänä olen niin paljon enemmän. Ja sittenkin; olla äiti ja vaimo on se tärkein osa elämääni. Nyt, eilen ja huomenna.