Jes! Johtuen viime aikaisista keleistä joutunen tänään koettamaan starttausta himppasen aiemmin kuin aamuina joina kiikutan speden hoitoon pulkalla. Tänään matkustusvälineinä toimii näet ne iänkaiken vanhat matkarattaat jotka toimii toki hyvin mutta joiden renkaiden sileät pinnat saa minut epäilemään että sudittelua saattaa olla luvassa. Ja onko ihme? Täällä alkaa kävelytiet olla aika riivatun liukkaat. Höh nyt! Höh nyt lähinnä siksi että ne on toki aiva riivatun liukkaat mutta samalla niihin on nakottu hiekkaa joten pulkka on auttamatta käyttökelvoton. Voi plääh!

Vaan kuulkaa, eilen aamupäivällä minä aloittelin nakkikastikkeen tekoa ja enköhän onnistunut ajoittamaan hommani huonoimpaan mahdolliseen hetkeen. Olin näet aiemmin luvannut ukon siskolle että voin hakea tämän ja kummitytön terkkarista "sitten joskus puolenpäivän aikaan", kummityttö näet kaipasi uudemman kerran lääkärin huomioa käsiensä osalta. Toki se kuumekin tätä kiusasi mutta varsinainen syy oli kyllä ne kädet, lapsella kun on aika massiivinen tulehdustila käpälissä.

Ukon sisko soitti kyytiä kotiin juuri kun odotin että kastikkeen liemi alkaa kiehua. Yllätys. Ensiapu oli ollut paljon nopeampi kuin yleensä, kello kun näytti hätinä vasta yhtätoista. Minä nakoin pikana suurusteet joukkoon, sekottelin hetken ja totesin ukolle että nyt on pakko mennä, viitsisiks sekoitella välillä. Prinsessan pesemät potut ehti alkaa sopivasti kiehua ennen lähtöäni joten ehdin sentään pottukattilan levyä vääntää pienemmälle.

Se pikainen kotinakkauskin hieman venyi, apteekissa kun oli ollut joku uusi innokas neitonen joka oli halunnut selittää juurta jaksain annetun antibioottikuurin käyttöohjeita. Niin, ukon siskohan juuri syötti lapselle samaista lääkettä... pari viikkoa sitten? Pyörähdimme vielä kaupankin kautta, minä ihailin kummitytön lukutaitoa autossa odottelujen ajan. Niin, kummityttö lukee kaiken missä vähänkin tekstiä on. Hieno taito eskarilaiselle!

Kotiuduttuani pääsinkin suoraan perunankuorintaan ja ruoan tarjoiluun. Kiva. Poika 16v pyörähti pikaisesti kotosalla vaihtamassa parempaa päälleen, tämä lähti rippijuhliin pojan 14v taas jäädessä kavereilleen kylille. Aikamoisen mätkätyksen pidin pojalle, siis 14v siitä että tämä kehtaa totta tosiaan olla menemättä. Rippijuhlat kun on ainutlaatuiset ja kyseessä ei olisi ollut kuin muutaman tunnin meno. Turhaa touhua, sama kuin seinille puhuisi.

Ruoan päälle oikaisin katsomaan Frasierien jaksoja sohvalle ja kuinkas sitten kävikään; nukuin autuaasti puolentoista tunnin päiväunet. Jes! Kolmelta istuinkin teekupponen kädessä Gilmoren tyttöjen seurana ja kääntelin päässäni ajatusta pestystä rasvakeittimestä ja kananugeteista. Ajatus oli niin hyvä että ohjelman loputtua minun oli ihan PAKKO lähteä lähiksestä hakemaan paitsi niitä nugetteja, myös uutta öljyä rasvakeittimeen.

Rasvakeittimen pestyäni siirryinkin kokkaamaan illalliseksi varsinaista gourmee-ruokaa, ranskalaisia, nugetteja ja erinäisiä lisukkeita ts dippejä, tomaattia, suolakurkkua ja muuta vastaavaa. Lapset leikki olevansa hesessä kun äiti tursutteli dippejä lautasille. Vallan hyvä illallinen, syöntiaikakin oli passeli iltakuusi joten jostain kumman syystä meillä ei ollut iltapalahalukkaita seiskan jälkeen. Ruoan päälle kylvetin speden ja tuuppasin tälle iltalääkkeen juuri ennen kasia ja kas, huusholli alkoi olla miellyttävän hiljainen.

Kymmeneltä minäkin hilppailin sänkyyn ja ei aikaakaan kun olin umpiunessa. Todettakoon nyt ja tässä että tupakkalakon mentyä persiilleen olen palannut nukkumisessa "normitunteihin" eli enää ei tule nukuttua sitä 7-8 tunnin yötä samoin kuin tuli tupakkalakon aikana. Myös syömisissä, tai paremminkin näläntunteessa, olen palannut "normaaliin", minulle riittää yksi pieni lämminruoka per päivä ja lisäksi saatan napata jonkin onnettoman pienen välipalan.

Syömisen osalta en voi todeta kuin hyvä niin, tupakkalakko kun toi mukanaan viisi lisäkiloa joka ei toki ole paljon mutta joka lyhyessä varressa näkyy auttamattoman selvästi jenkkakahvoina ja mahamötkönä. Sisko sen sanoi jo silloin syksyllä; aineenvaihdunta muuttuu tilapäisesti toisenlaiseksi kun ei polta mutta miksi hitossa sen tilapäisen pitää kestää niin kauan? Saapa nähdä pääsenkö jenkkakahvoista enää edes eroon, syytä kyllä olisi!

Ja nyt, se taitaa olla aika ryhtyä valmisteluihin. Spede pitänee nyppiä himpan aiemmin pystyyn, se hiivatin penisiliinikin kun on saatava annettua ennen kuin lähdemme. Viettäkääpä kivakivamaanantai, minä tulen pyrkimään samaan!