Arviointikeskustelu. Karmeaa! Eiköhän se läpi mene, näyttö, mutta silti. Arviointikeskustelut on ehdottomasti karmeinta ikinä. Voi kääk. Kaiken lisäksi työkaveri, se joka arviontini hoitaa työpaikan puolelta, on kipeänä. Arviointikeskustelun tämä aikoo silti tulla hoitamaan, sen jälkeen tämä käynee lääkärissä. Saapa nähdä käykö tässä vielä niin että minulle iskee sijaisuutta tälle viikolle, niitä rippijuhlia kun pitäisi ryhtyä laittelemaan.

No, ehkäpä niistä kekkerivalmisteluistakin selvitään, onhan tässä melkein kaksi viikkoa vielä aikaa. Silti tuntuu että sitä tekemistä olisi vaikka kuinka ja paljon, pitäisi miettiä leivonta-aikatauluja, siivota sieltä täältä, pestä ikkunoita, hinkuttaa kohtaa jos toistakin. Pojan pukukin on vielä hankintalistalla ja sille se tulee vielä jäämäänkin, se osa kun jää ukon ja pojan järjestettäväksi ja ukko-mokoma on keskiviikkoon asti iltavuorossa.

Onneksi tuli tosiaan tehtyä sitä urakkaluonteista raivausta muutama viikko sitten. Silti, tekemistä riittää vielä vaikka muille jakaa ja tälle parille viikollehan osuu vielä erinäinen määrä koulupäiviä TAKKissakin. Voi plääh. Onneksi edessä on muutaman vuoden tauko rippijuhlaosastolla, seuraavan kerran kekkeröintiä näissä merkeissä on luvassa vasta kolmen vuoden päästä. Vasta. Mikä vasta sekään toisaalta on, kolme vuottahan niistä edellisistäkin on aikaa.

Eilinen meni hujauksessa. Prinsessa lähti anopin kanssa lenkille, samalla tämä jäi mummun lötköttelyseuraksi koko päiväksi. Junnu puolestaan säntäili kaverilleen synttärikekkeröimään ja me speden kanssa lötköttelimme ja pötköttelimme pyhäohjelmien parissa. Yksi päivä viikossa pitää oikeasti ottaa laiskasti, kyllä se niin on. Tänään saakin sitten tehdä senkin edestä hommia, pyykkiä tuntuu riittävän aikas kivasti.

Minun pitäisi kaiketi kirjoittaa johonkin jonkinlainen muistilista itselleni, prinsessan tiimoilta olisi syytä soittaa sekä parturiin että kuulokojehuoltoon. Kuulokojeen korvakappale tuli postissa sopivasti vappuaattona ja kas, sepä ei sitten ollutkaan ihan sellainen kuin olisi pitänyt. Ilmastointireikä on unohtunut kapineesta ja näin ollen prinsessa ei kykene sitä käyttämään. Voi rähmä.

Pojan 15v osaltakin sitä muistilistaa voisi kirjailla, eikä se olisi pahitteeksi kirjata itseäänkin koskevaa muistilistaa. Mansesta pitäisi tilata aika silmälääkärille sekä junnulle että prinsessalle, pojan 17v osalta taas pitäisi muistaa maksaa ajokorttiluvat ja käyttää tämä passikuvissa. Tottakai nämä kaikki muistettavat osuu juuri tälle ajanjaksolle kun pitäisi keskittää tarmonsa niihin juhliin. No, eiköhän nämä suttaannu, luulen mä.

Odotan mielenkiinnolla tietoa siitä miten junnu jaksaa tänään koulussa. Kotikäytös kun on tosiaan muuttunut takaisin pojan omaksi normaaliksi käytökseksi, toivottavasti myös koulukäytös. Tuo selvinnee päivällä kun työmaalla pyörähtelen sen näyttöarviointikeskustelun tiimoilta. Jonka suhteen muuten on myös syytä teroittaa muistikeskustaan, muutama lappunen pitää muistaa ottaa mukaan tai muuten...

Vaan jaa. Luulenpa että ryhdyn kuosittamaan itseäni ihmismoiseen ulkomuotoon. Sitä ennen taidan tosin lukaista päivän uutisotsikot, ne kun on ehdoton osa aamukuvioita. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva maanantai, minä pyrin taatusti samaan.