Taivaanranta. Aurinkoa tässä on tilattukin. Olen ajatatellut lopettaa tämän "sairaslomani" kevyellä laskulla, eli oli miten oli ja kävi miten kävi, tänään otan tosiaankin kotia kevätkäsittelyyn. Vanha totuushan on, ainakin meillä, että kaikkien muiden perheenjäsenien tekemä siivo on todellakin vain jonkinasteista ylläpitosiivousta. Eli ei kun rättiä käteen ja ahertamaan.

Koska tänään on vapaapäivä, tiedättekö, se sellainen päivä keskellä työrupeamaa jolloin saat nukkua pitkään ja rentoutua, joudun odottamaan muutaman tunnin ennenkuin voin aloittaa täysipainoisen riehumisen. Tämä johtuen siitä, että muut toteuttavat sitä suunnitelmaa minkä olin itselleni tehnyt. Eli nukkuvat pitkään ja nauttivat olostaan.

Kyllä, irkkua pännii. Monia muitakin sanoja tulee mieleen, jotka kuvaisivat loistavasti tämänhetkistä mielialaani. Oikeastaan jo eilen illalla oli mielialaa havaittavissa. Ja kaikkihan alkoi ah, niin kansallisromanttisesta perjantaipullosta. No heh, ei nyt sentään vaikkakin osansa silläkin on tässä kenkutuksessa.

Mies oli siis vapaalla jo eilen, on tosiaan painanut taas niitä ylitöitä kevään ajan hullun raivolla. Eilen tuo korkkasi anopin tuliaisiksi tuoman wiskipullon saunan lämmittelyn lomassa. Eipä siinä mitään, ei tuo olekaan aikoihin ottanut joten mielelläni suon ne wiskit miehelle. Saunassa käytiin ja olipa tuo vielä järjestänyt makkaranpaistoakin jäähyohjelmaksi eli meillä avattiin myös samalla grillikausi.

Kenkutuksen lähtölaukaus pamahti siinä vaiheessa kun mies ilmoitti sopineensa menevänsä "käymään" siskonsa miehellä muutamalla, miespolo kun oli palaamassa laivalta ja ymmärrän, että tuokin oli hieman kypsä ollut puhelimessa, kolmen alle viisivuotiaan tenavan, vaimokkeensa ja tämän siskon kanssa olivat laivailleet ja herrasmiehenä tämä oli pitänyt huolta siitä että sisarukset saivat mahdollisimman paljon viettää aikaa ilman lapsia. Eli lapsenlikkana oli mennyt se reissu, sillä nämä kaksi todellakin osaavat ottaa sitä aikaa kaksin jos paikan saavat.

Koska mies ei kuitenkaan ollut samantien lähdössä, kenkutuksen aste tippui taas alemmaksi. Varotoimenpiteenä painelin suoraan saunan päälle sänkyyn katselemaan televisiota, lapset pelasivat porukalla singstaria ja miestä pyytelin seurakseni. Ei tuo tullut kun jokin sillä oli kesken. Siinä vaiheessa kun tuo sitten tuli ylös, tulikin vain ilmoittamaan lähtevänsä ihan kohta.

Minä loukkaannuin. Sanoin sen miehellekin, kuinka inhottavaa tällainen on, ensin tuo on kokoajan töissä ja sitten kun on kotona, ei voi olla minun kanssani vaan on pakko sopia itselleen menoa. Ja miksi sitäkään menoa ei olisi voinut sopia tunnin-puolentoista päähän koska enhän minä saunailtana juuri yhdeksää myöhempään hereillä pysy.

Sovittu mikä sovittu ja sinnehän tuo säntäsi. Minä jäin jälleen yksikseni, kokoilin sitten lapset kunkin aikataulun mukaisesti nukkumaan ja siivoilin pelijäljet olkkarista. Kymmenen aikaan olin sitten jo itsekin tiukasti sängyssä ja yöllä havahduin siihen kun mies kävi halaamassa. Seuraavan kerran havahduinkin kun tuo kömpi sänkyyn aamuyöstä ja kiitos tämän vapaapäivätuhon, junnu herätti sitten ennen kuutta.

Eli kenkuttaa, pännii ja korpeaa muutenkin.