Siis ei se kuulkaa tullut hullua hurskaammaks tuo mies kun kodinkoneliikkeessä piipahti. Lautanen ei auta kuin niihin satelliittikanaviin ja ylen kanavat ei niihin kuulu. Uuden antennin oli sitten ostanut. Ja sen sulavaliikkeisesti katolle virittikin, sen verran sulavaliikkeisesti että kävelytiellä kulkijatkin olivat pysähtyneet katsomaan katon rajassa tikapuilla yhdellä jalalla keikkuvaa ja roikkuvaa miestä ja antennia. No onhan tuo nyt hieno, uusi antenni, sellainen kuin pitääkin, toisin sanoen ei ole mikään osista vääntynyt mihin sattuu vaan kauniissa linjassa kulkevat keskenään.

Vaan sopii arvata auttoiko tuokaan. No ei tietenkään. Ylen kanavat pamahti kyllä näkymään mutta muuten... räps, pimeys, signaali heikko, räps ja kuvaa ja räps pimeyttä. Hulluinta kaikessa on se, että kolmonen näkyy olohuoneessa hyvin ja makkarissa räpsii. On tämä kanssa. Onneksi irkun lempparikanava, Discovery, näkyy kokolailla loistavasti oli huone sitten mikä tahansa. Olisi kuulkaa kirveellä töitä tämän digidigin kanssa niin.

Onneksi mies ei eilen saanut mitään herttaslaageja asian tiimoilta, päivä kun oltiin tiukasti reissussa ja kotiin palattuamme mies oli niin nakit ja muusi ettei tuo jaksanut eväänsä väräyttää sohvalta. Isomummua käytiin katsomassa, kurjaa kun matkaa on 150 kilsaa sivu, ei kovin usein tule lähdettyä ihan vaan piipahtamaan. Nyt lähdettiin, pitihän sitä suvun vanhimmalle suvun nuorinta esitellä. Mummulla on ikää reippaanlaisesti, 83 vuotta tärähtänyt jo lasiin, mutta niin vaan asuu yksin talossaan, ruokkii siilit, oravat ja pikkulinnut ikkunan raosta ja ajelee "mersulla" kylänraittia. Mersu on mummun rollaattori, ja nimi sille mummun omasta päästä.

Tänään onkin sitten Spedellä neuvola. Olen kahden vaiheilla uskaltaudunko tunnustamaan salaiset paheemme terkkarille, eli iltaiset vellit joita on nyt jo lisätty iltapäivittäisillä ruusunmarja-maissiperunasose annoksilla. Vaan kyllähän tuo on niin, että jos joku niitä paheita tarvitsi lisäksi oli Spede jos kohta äitikin. Ei ole äireestä enää heräämään kuukausitolkulla kolmen tunnin välein yöllä. Liki kuuteen tuntiin venynyt ensimmäinen syöttöväli on taivaan mannaa äireelle. Niin se vaan on.

Nyt jatkan kahvikupin kanssa seukkaamista, niin ja tuota, häpeäkseni joudun tunnustamaan että keskiaikaiset kyläni... Ne minun agressioiden purkukanavani, nekin lohkaisee nyt osan tästä rauhallisesta aamuhetkestä, kas kun pulttailen ilolla naapureitani... Moro!