No johan on markkinat! Viikonloppu meni taas viuhvauh vain ohi ja joku on maanantain kunniaksi piilottanut auringonkin. Kaikkea sitä. Olin aikeissa bloggailla lauantaina mutta jotenkin se jäi kun spede yllätti vanhempansa ja saimme nukkua, paitsi perjantain ja lauantain välisen yön kuin tukit, vielä lauantaiaamunakin puoli yhdeksään. Arvatenkin olo oli kuin katujyrän alle jääneellä kun oli lojunut sängyssä paljon normaalia pidempään mutta tulipa ainakin osa univeloista kuitattua.

Perjantaina kiikutin koko kolmen isomman tenavan koplan isälleen, vahvistuksena kyydissä keikkui teinin poikaystävä jonka kanssa teini on nyt viettänyt jokaisen vapaahetkensä. Pitäisikö tässä olla kohta jo huolissaan? Vaikka toisaalta, samaa vikaahan sitä itsessä oli nuorempana. Kun poikaystävä vei jalat alta niin ensimmäinen kuukausi, ehkä jopa pidempään, oli pakko olla kuin liimattuna toisen kylkeen. Kaipa se teininkin kohdalla rauhoittuu kunhan alkuhuuma menee ohi.

Kotiuduttuani jatkoin äitienpäiväkakun kimpussa touhuamista, olin saanut sen täytettyä jo ennen penskojen nakkomiskeikkaa ja toisin kuin olin alunperin ajatellut, päätinkin tehdä kakun vielä perjantaina valmiiksi asti ja kiikuttaa ukon siskolle pois meidän jääkaapistamme tilaa viemästä. Keskiviikkona tekemäni kakun loppu oli näet osoittanut minulle hyvin selvästi sen ettei MMF-massa kakun päällä ota itseensä kermasta saati säilytyksestä vielä parissa päivässä.

Kuuden kanttiin ehtoolla lähdin kiikuttamaan kakkua ukon siskolle jossa junnu ja prinsessakin oli viettäneet aikaansa koko iltapäivän, kas kun he eivät halunneet lähteä mukaan kuskaamaan teinipartiota ja koska perjantai on parempaakin parempi päivä touhuta serkkujen kanssa. Samalla kertaa vein junnun lääkkeet ja prinsessan oikaisukojeen, yllättäen kun he olivat jälleen kerran päätyneet ukon siskon kanssa ratkaisuun jonka mukaan yöpyvät samalla kertaa serkuilla.

Lauantai menikin sitten kuin siivillä, kiitos sen julmetun myöhän heräämisen. En tiedä kuinka iso vaikutus speden hyville unille oli illalla annetulla Pamolilla vai vaikuttiko enemmän selkään hierottu Vicks-voide, mutta uni todella maittoi lapselle ja öisiä rääkymiskohtauksiakaan ei löytynyt yhtä ainoaa. Tai ehkä tauti oli vain päässyt pahimman yli, nyt lapsella ei ole jäljellä kuin hieman yskää. Sen sijaan oma nokka alkoi reistaamaan lauantaina ja samaa valitteli eilen kotiutunut poika 15v.

Junnu ja prinsessa kotiutui vasta iltapäivällä, siihen mennessä olin touhunnut pari pellillistä pizzaa, siivoillut sieltä täältä ja järkkäillyt vaatteita kaappeihin sekä tuijotellut töllötintä. Illalla ukko siirtyi suosilla makkariin tuijottamaan niitä riivatun MM-jääkiekkokisoja ja minä keskityin dokkareihin ja hömppään mitä tuutista tuli. Ilmeisesti se aamulla pitkään koisaaminen aiheutti sen, että minulla ei ollut kiireen kierää sänkyyn edes vielä puoliltaöin, ukko sen sijaan kuulosti kuorsaavan jo tehokkaasti. Hyvä niin, äitienpäivän ehdottomasti kettumaisin osa kun on aina ollut minulle se aamuinen pakko pysyä sängyssä. Jos akka on ajastettu heräämään kuudelta niin siinä ehtii aika kauan odotella että lapset tulevat kasin jälkeen herättämään...

Eilen sängyn viereen kokoontui aamukasin jälkeen junnu, prinsessa ja spede. Tarjolla oli paitsi taivaalliset aamukahvit myös kaksi voileipää jotka siirsin ukon ja speden syötäväksi. Lahjojakin sain, junnu oli tehnyt äidille kännykkäpussin koulussa ja prinsessa puolestaan maalannut kangasväreillä kauniita kuvia pullaliinaan jonka oli käsityötunnilla ommellut. Ukko oli kerrankin uskonut puheen ja jätti äitienpäivälahjan ostamatta, minä olen sanonut asiasta kerran jos eräänkin viimeisen parin viikon aikana.

Kymmenen aikaan soi puhelin ja teinitiimi soitteli isältään onnitteluja, olivat menossa mummulle syömään iltapäivällä ja kotiutumassa vasta illansuussa. Siinä vaiheessa minä haaveilin ja ehkä hieman odottelinkin koska ukko mahdollisesti kehottaa meitä laittautumaan kuosiin syömään lähtöä varten ja samaa minä odottelin vielä puolenpäivän kanttiinkin kun sain kakkupohjan uunista.

Junnu ja prinsessa piipahti aika-ajoin kysymässä minulta että koska lähdetään ravintolaan, nälkä kun olisi jo. Minä en ollut koko ravintolaa maininnut sanallakaan joten oletin ukon siitä puhuneen. Yhden kanttiin kaksikko kävi höpöttämässä siitä että voisinko minä tehdä jotain ruokaa jota meillä ei yleensä ole. Veikkaanpa että kaksikolla oli taka-ajatuksena kaapissa näkemänsä nuudelit ja ilmeisesti osuin oikeaan, intoa oli ilmassa ja paljon kun kysyin keittäisinkö niitä heille.

Kahden aikaan heiluin imurin kanssa saatuani pyykit pestyä ja totesin, että todennäköisesti ukko aikoo pysytellä koko päivän vuoteessa television ääressä. Tämä näet kävi välillä sen verran keittiön puolella että lämmitti itselleen pizzaa jääkaapista. Arvatkaapa kenen teki mieli kirkua? Siinä siivouksen ja pyykkäilyn ja lasten ruokkimisen lomassa? Minä näet olin ihan oikeasti kuvitellut että ukko oli suunnitellut jotain, edes jotain, päiväksi. Ihan hieman risoi.

Olipa ainakin normaalista äitienpäivästä poikkeava äitienpäivä. Minä söin äitienpäivälounaaksi kaurapuikulan jonka väliin olin laittanut nakkia ja juustoa, join äitienpäiväkahvit frasierin seurassa ja kiittelin äitienpäiväonnitteluista joilla ukon toinen sisko aloitti puhelun jonka varsinaisena aiheena oli kysyä otanko junnulle tämän pojalta pieneksi jääneitä vaatteita. Onnittelin tätä samalla kun ilmoitin ottavani ne vaatteet varsin mielelläni, junnu on näet viimeinkin keksinyt miten kasvaa pituutta.

Pakko todeta että olkoon kuinka pikkumaista hyvänsä niin kyllä minua risoi suunnilleen ihan kaikki eilen. Risoi se, että isommat kotiutuivat vasta illalla, risoi se, että minä siivosin, pyykkäsin ja kokkasin äitienpäivänä, risoi se, että anoppi kirjoitti naamiksen profiiliinsa illansuussa kuinka oli viettänyt mukavan iltapäivän lastensa kanssa ja risoi jopa se, että samassa postauksessaan tämä kiitti miniää hyvästä kakusta. Voi pska.

Aivan erityisesti risoi kuitenkin ukko, joka sai itsensä sen verran liikkeelle että kävi neljän aikaan iltapäivällä kysymässä haluaisinko että hän hakee minulle herkkupäivällisen tai ainakin jälkiruokaa jos kerran olin jo syönyt. En minä sillä että äitienpäivänä pitäisi äidin saada vapaata kotihommista enkä sillä että äitienpäivänä pitäisi keskittyä vain äitiin, mutta hittolainen, äitienpäivänä toivoisi vähän jotain luksusta, jos ei muuta niin edes sitä että kokattaisiin yhdessä jotain hyvää sapuskaa kotona. Mutta ei.

Onneksi on maanantai ja näin ollen risomisetkin jäävät vähille. Ukko näet menee iltavuoroon töihin ja minulla on ohjelmaa sekä aamulle että iltapäivälle varattuna. Aamusta lähdetään prinsessan kanssa käymään oikaisuhoitajalla väännättämässä kojetta taas uuteen kuosiin, iltapäivällä lähdemme tenavien kanssa siskolleni tämän pojan synttäreille. Sitä ennen ohjelmassa on tosin synttärikakun koristelu, täyttelin sen eilen valmiiksi jääkaappiin ja pyöräytin illansuussa uuden MMF-massan jonka mittasuhteet on muuten pakko kirjata ylös.

Nyt siirryn suosilla herättelemään ensimmäisiä koululaisia, saadaan viikko polkaistua taas mukavasti käyntiin. Mikä onni ja autuus että koulua ei ole enää montaa viikkoa jäljellä. Se on moro ja viettäkää mukava maanantai!