Räyh räyh räyh! Nyt on juuri sellainen, räyhräyh-olo. Voisin murista jos se kuuluisi luontaisiin kiukkutoimintoihini. Että risoo tämä viisarien vääntely, keväällä ihan yhtä paljon kuin syksylläkin. Kun eihän nuo penskat tajua että "hei, kelloja siirrettiin tunti taapäin, meillä on TUNTI enemmän aikaa nukkua". No ei, siirtely tarkoittaa käytännössä sitä, että yhteistyökyvyttömän Speden vuoksi jo muutenkin pitkin hampain puoli seitsemältä nouseva äiree raahautuu olkkarin kautta keittiöön ja saa vielä pidemmät hampaat kun huomaa, että hitto niin, mies on siirtänyt keittiön kellon jo ns oikeaan aikaan ja sehän on vasta PUOLI KUUSI!

Asiaa ei mitenkään muuta paremmaksi se, että äiree ei ehdi edes ensimmäistä kahvikupposta kulauttaa kurkustaan alas, kun makkarin puolelta alkaa kuulua tasainen pulina junnun sängystä. Jota luonnollisestikin säestää miehen murahtelu siitä, että nyt pitäs vielä nukkua. Juu. On kivaa siirrellä kelloja! On se. Toisin sanoen, irkku nousi puoli kuus ja junnu hieman ennen kuutta. Ja se yhteistyökyvytön Spede, no sehän NUKKUU tietysti nyt iloisesti kopassaan sohvalla. Juu. Että näin. Luvassa ristisilmäinen akka.

Tänään ei taida olla luvassa eilisen kaltaista touhukasta päivää. Eilinen kuului selvästi sarjaamme virtapiikki. Aamulla aloitin yläkerran raivaamisen, joka olisi ollut yllättävän kivuton homma noin lasten lelujen kannalta, mikäli raivaamiseen ei olisi sisältynyt lattianpesu. Joka sekin olisi ollut suhteellisen kivuton homma, mikäli siihen ei taas olisi sisältynyt löystynyt syömis- ja juomiskuri. Kas kun alunperinhän on tehty, kuten varmaan jokaisessa perheessä, sopimus siitä, että VAIN keittiössä syödään. Ei olkkarissa, ei makkarissa eikä yläkerrassa lasten huoneessa. Sikäli kuri on pitänyt, että ruokalautaset on pidetty tiukasti keittiössä ja olohuone on ehdoton sapuskavapaa alue, ainoa luvallinen nautittava olkkarissa on junnun aamukaakao. Joka on siis taikamukissa.

Vaan viikonlopun saunalimpat. Puhumattakaan junnun kerhopulloon jääneistä kerhomehuista. Puhumattakaan karkkipäivän eväistä. Ja viitsinkö edes mainita, poikien 11 ja 13v satsumista ja pojan 13v mehutölkeistä, joita siis ostaa kaupasta aina välillä itselleen. Kaikki nämä on vähin erin siirtynyt yläkerran suuntaan. Ja tietäähän sen, mikä tulos on. Satsuman kuoria. Tyhjiä mehutölkkejä, joissa on sopivasti helmi pohjalla, joka taas sopivasti on lattialla kun tölkit kulkee miten sattuu siellä kaikkialle muualle paitsi sinne minne pitäisi, eli roskikseen. Ja ne karkit. Etenkin salmarit joista junnu ei pidä. Joita on silti maistettu. Juuh. Kova oli pesu, osan ajasta tämä akka konttasi lattialla maaliskraban kanssa ja rapsutti karsuja lattiasta. Toisaalta, onpa puhdasta taas. Kun vielä pysyisi, mitä suuresti tosin epäilen siitäkin huolimatta että sapuskaton sopimus sai eilen lisäyksiä.

Lisäykset oli irkusta in ja pop, lasten silmissä lähinnä irkku taisi olla over and out. Itseni tuntien, ja lapseni tuntien, uskallan epäillä ettei tämä sopimus tulee muutamaa viikkoa pidempään kestämään ja toimimaan. Mutta yritetään ainakin, eli torstaisin kolme isointa siivoaa yläkerran. Kiertävillä vuoroilla eli yksi imuroi, toinen pyyhkii pölyt ja kolmas pesee lattiat. Luultavasti irkku on TAAS kerran idealisti, mutta hällä väliä, pakkohan se on yrittää.

Ja nyt, irkun näpit suorastaan savuaa tuonne pyykkikoneen suuntaan. Ja vintin suuntaan. Joka on muuten siivottu myös, tosin ei eilen vaan silloin ennen ristiäisiä. Jolloin etsin epätoivoisesti kastemekkoa. Joka ei sitten vintissä ollutkaan vaan jo kertaalleen tutkitussa vaatehuoneessa. Se mikä vintissä kutkuttaa on maalipönttö. Jota irkku suunnittelee yläkerran rapputasanteen seiniin, vitivalkoista, ei siis mikään maailman hauskin väri, mutta tasanne on niin hämyinen valoista huolimatta, että valkoiset seinät saisi siihen ehkä hieman valoisampaa tuntua.

Juu, poistun siis. Hyvää ja rauhaisaa pyhää nyt sitten itse kullekin. Terveisin irkku, ex-virtapiikki.