Onneksi lapsilla ei sentään ihan yhtä pahasti kuin äidillä. Mikä ihme siinä on että telkkaria tulee nyt tuijotettua ilta toisensa jälkeen pitkälti yli puolen yön? Aamulla venyy ja vanuu sängyssä heittämällä yhdeksään ja sitten vasta väsyttääkin. Ja harmittaa. Kun tuntuu että puoli päivää on jo vilahtanut muka ohi. Huoh.

Teini kotiutunee (?) tänään, tosin en tiedä onko tuo kotiutuminen vain piipahdus vai oikein pysyvämpi malli. Tunnen itseni ihan kamalaksi ihmiseksi kun en tahdo teiniä poikaystävineen tänne. Millainen äiti niin ajattelee? Mutta kun. Minua risoo koko poikaystävä ja tämän tapa olla teinin kanssa ja risoo teinin tapa olla poikaystävän kanssa. Kun suunnilleen vessaankin mennään yhtä matkaa, tai ainakin näin pojat kertoi teinin ja tämän poikaystävän tehneen mummulla.

Kun sotketaan puoli keittiöä, syödään kaapit tyhjiksi ja muu aika maataan kenturat ojossa omassa huoneessa filmejä tuijottaen. Pyykit kiikutetaan hätinä koppaan, nekin on monesti vaatteita jotka on pesun jäljiltä unohtuneet teinin pöydälle, tippuneet siitä lattialle ja kas, uudelleen pesukunnossa. Apua jos pyydät suunnilleen mihin tahansa on vastaus "joo joo kohta" ja se kohta kun tulee on itse ehtinyt hoitaa homman jo moneen kertaan.

Niin, teini vietti lähes koko joululoman poikaystävän kanssa eksän äidillä. Omasta mielestään ilahduttamassa, minusta lähinnä loisimassa. Rahaa oli kyselty lainaan sieltä täältä että päästäisi syömään mäkkäriin, pojalle 16v oli saatu napsut siitä että tämä olikin antanut teinille velkaa olemansa vitosen suoraan pojalle 14v, teini kun oli puolestaan tälle velkaa kyseisen summan. Voi tsiisus! Nämä jutut kuulin maanantaina teinin jo lähdettyä poikaystävänsä kanssa tämän isän seuraksi laskettelureissuun. Poikaystävän isä maksaa luonnollisestikin viulut tältä reissulta. A-P-U-A!

Kaiken lisäksi poika 16v kertoi että on ihan korpeentunut teinin poikaystävään. Tämä kun huitelee suunnilleen nyrkit ojossa kohti jos poika ja teini riitelee keskenään. Mitä helkettiä! Tämän asian aion kyllä ottaa puheeksi sekä teinin että tämän poikaystävän kanssa, joku raja sentään. Poika 16 ja teini 18 (!) on riidelleet ja rähjänneet pienestä pitäen keskenään ja siihen ei kyllä tarvitse yhdenkään poikaystävän sotkeutua!

Kuten huomaatte, kismittää tämä. Paljon. En tiedä kismittääkö sitten osin sen takia että itse venyttää euroja minkä ehtii ja toiset laittaa surutta omat ja lainatut mataliksi. Rahankäytössä ei ole pienintäkään älyä kummallakaan. Ajellaan pisteestä a pisteeseen b ja takaisin pisteeseen a ja pisteeseen b ja välillä käydään pisteessä c vaikka se piste c olisi ollut sen alkuperäisen pisteen a vieressä. Turhia kilometrejä on maksettu sekä minun, poikaystävän äidin että tämän isän pussista satoja ellei jopa tuhansia parin kuukauden aikana. Argh! Onneksi minun pussini on se joka on vähiten tälle rallille auennut, eipä siellä ole kunnolla aina omiinkaan ajoihin joissa ei niitä hukkametrejä juurikaan ole.

Sunnuntai-iltana teini piipahti pikaisesti kotona hakemassa kirjoja ja vaatteita reissulle mukaan. Siis piipahti, puoli yhdeltätoista illalla. Jutteli hetken olkkarissa poikaystävän seistessä selän takana odottamassa. Sen verran ehdin siinä itse aukaista suutani että totesin kumpaisellekin että kunhan joululomat on ohi ja palataan normaaliin kouluarkeen saavat he viettää ainakin yhden vuorokauden viikossa erossa toisistaan. Poikaystävä ei sanonut mitään mutta kasvoista näki että tämän olisi tehnyt mieli sanoa sana jos toinenkin, teini sen sijaan veti herneet nenään suorilta.

Hän on KAHDEKSANTOISTA! KAHDEKSANTOISTA! Mikä hiton holhoamisvimma minulla on? Ja ihan turha vedota siihen että hänen jalkansa on minun ruokapöytäni alla, he ovat ostaneet ITSE ITSELLEEN ruokaa kerran jos eräänkin. Niinpä niin. Vastasin että hänen EI kuulu vielä ostaa itse itselleen ruokaa vaan meillä on JOKA PÄIVÄ KOTONA RUOKA jota hänen sopii syödä. Ja että niin kauan kun hän asuu kotona hänen pitää myös OLLA välillä kotona ja OLLA perheen parissa ja tehdä kaiken lisäksi KOTONAKIN jotain.

Aika kiukkuisissa tunnelmissa teini lähti. Mutta kun. Tämä ei ole tätä nykyä kenenkään muun kuin poikaystävän kanssa, 24/7 periaatteella. Kavereiden kanssa tämä ei pidä yhteyttä, kotona tämä ei kuin juoksee suoraan huoneeseensa ja jos poikaystävä ei ole mukana niin tämä istuu koko kotonaoloajan joko läppärillä poikaystävän kanssa mesettäen tai kännykkä korvalla tämän kanssa puhuen. Ei ihan tervettä touhua ole tuo ei! Etenkään kun he on olleet yhdessä jo likemmäs vuoden. Huoh.

Vaan tämä tästä. Toteanpa vielä että tekisi mieli lähteä lenkille mutta ei taida olla lenkkikaveria saatavilla. Tiedä viitsiikö sitä yksin lähteä. Tekisi mieli lähteä myös uimaan mutta uikkareita ei ole edelleenkään eikä uimahallikaan ole kyllä auki. Olisi tosi kiva lähteä myös metsään rämpimään mutta jotenkin sekään ei innosta yksin. Nyt olisi koiruus enemmän kuin paikallaan, sano. Ja nyt, taidan siirtyä tuumimaan mitä sitä tekisi. Ruokakin kun on jo uunissa, pyykit pesty ja kämppä eilisen jäljiltä suht siivossa kuosissa.

Se on moro ja viettäkää mukava loppiainen!