Jos kohta kuvittelinkin eilen iltapäivällä olleeni kiireinen koko aamupäivän niin ehei, eihän se ollut vielä mitään. Ei sittenkään että hengästyneenä luin omaa tilapäivitystäni naamiksesta iltapäivällä, se meni näin:  "Tämän päivän ohjelmistoa; työympäristöesseen läpilukeminen kahvikupposta nautiskellen. Junnun herätys. Pojan 15v herätys. Spede heräsi. Prinsessa heräsi. Aamupalat pojille. Spede pukineisiin ja tarhalle. Prinsessan jäkätystä. Ukon rutkutusta siitä ettei kahvia ole keitetty lisää. Teinille varmistussoitto että on herännyt. Tupakalle. Teini ilmoitti olevansa jo tulossa. Hieman ennen ysiä pikainen hammaspesu ja autoon ja teinin kans tokmannille. Teinin kans sittariin. Teinin kans löytötavarataloon. Teinin kans lidliin. Teinin pankkikortti ei toiminutkaan vaikka oli vartti aiemmin toiminut kadun toisella puolella. Äiti kaivoi oman korttinsa joka onneksi toimi. Teini ostoksineen kotiinsa. Ostoksien pikapurku. Teini töihin vartti ennen yhtätoista. Äiti kaasutti koululle tapaamaan koulupsykologia. Psykologin kanssa juttelua. Työkavereiden kanssa juttelua. Oman open kanssa juttelua. Pienluokan open kans juttelua. Äiti kaasutteli kotiin. Totesi ettei kahvia ole keitettynä joten komensi ukon autoon. Kaasutti keskustan ässään. Kärsi nälästä ja söi autossa siirtymäpätkällä ässä-Teboil minttusuklaapatukan. Teboililla vilkuilua takahuoneen suuntaan. Kuppi kahvia. Muutama sananen työmaallaan pyörineen teinin kanssa. Kaasutus kotiin. Ruokakassien purku. Lihan leikkaus ja ruskistus. Haaveilua kahvikupposesta. Räpätystä Prinsessalta. Räpätystä junnulta. Poika15v soitti ja kysyi kyytiä kotiin. Ei onnistunut. Laskelmia kakkujen aineksien hinnasta. Haaveilua kahvikupposesta. Pikainen vessakeikka. Ja nyt taidan loikata autoon ja kaasutella speden noutoon. Josko sitten sitä kahvia samalla kun leivon limekakun. Ja jos sitten se lakiesseen tarkastus ja palautus. Voin kertoa, kun kello tulee 17:00 minä EN LIIKAHDAKAAN!"

Voin kertoa ettei ihan natsannut. Siis liikahtelematta olo. Poika 17v näet kaasutteli kotiin tyttiksensä kanssa yöpymään ja koska saunatupa on viimein vapaa teinin tavaroista niin sinnehän se poika nyt majoittautui. Viritteli telkkaria, antennia ja digiboksia. Laitteli verhoja ikkunaan. Imuroi. Petaili petiä. Viritteli patteriin lisää lämpöä. Minä olin siihen mennessä saanut sen limekakun tehtyä ja olin jokseenkin puolikuollut eli lakiessee seisoi edelleen omissa oloissaan tarkastamattomana. 

Tottahan siinä tuli tehtyä vaikkas mitä vielä iltasella. Siivoiltua. Iltapalatettua. Teinikin pyörähti vielä käymässä. Pälistiin niitä näitä. Töllättiin telkkaria. Pakko tunnustaa, lakiessee lähti pikaisen lukemisen jälkeen kouluttajalle hieman ennen yhtätoista. Kauhuleffakaan ei tuntunut kauhuleffalta sillä hei oikeasti, minä nukahdin kesken leffan nojatuoliin. Herätäkseni siitä yhdeltä. Ja kirotakseni. Ilmanko tänä aamuna uni maittoi likemmäs ysiin.

Ja sitten se taas alkoi, hektinen meno. Tein yhtäaikaa useampaa työtä tyyliin 12 munan kääretorttupohja jaettuna kolmelle pellille, pottujen kuorinta isoon kattilaan, riisin keittely lihakastikkeen kyytipojaksi, kääretorttupohjien paistaminen ja vaikkas mitä. Täytekakkukin tuli siinä koottua sivussa, täytteet vatkailtua, mandariinit valutettua ja kas, himpan yhden jälkeen minulla olikin vino pino ruokittuja tenavia, täytekakku tekeytymässä kuistin viileydessä ja keittiö siivouksen alla. 

Puhelu eksälle tyyliin mitä lapsille joululahjaksi, onko kummallakaan rahaa pojan 17v talvirenkaisiin, mietitäänkö joululahjoja koska ja miten ja plaaplaaplaa. Sen perään puhelu eks-anopille ja selvitys siitä että olihan se kinuskikuorrutuksen keittosuhde yks yhteen. Samalla tuli läpistyä teinin asuntojutut ja mahdolliset tarpeen olevat kapineet kämpällä ja vaikkas mitä, anoppi kun oli menossa teinille kylään vielä iltasella.

Kahdelta istahdin nojatuoliin ja tuijotin Gilmoren tytöt kahvikupposen ja puikkojen seurassa. Kolmelta pakkasin pojan 17v tyttiksineen sekä prinsessan autoon ja kaasuttelin ensin tyttiksen kotinurkille sillä kaksikko meni sinne viettämään iltapäivää, siitä matka jatkui kohti vaatekauppoja sillä prinsessalla ei ollut vaatekappaleen vaatekappaletta jota ajatella ristiäisiin tämän päälle. Onni potkaisi! Vaatepuoli osui kohdalle samantien ja jes, neljän aikaan olin jo taas kotona.

Hetki kahvikupposen seurassa ja kas, kinuskin keittelyyn. Puoli kuudelta oli kinuskit kakun päällä ja keittiö jälleen kuosissa. Nyt arvonkin tässä josko sittenkin vatkaisin vielä ne kermat ja pursottelisin nekin valmiiksi, minä kun onneksi keksin kakulle kuvun. Siitä tuli näet niin korkea ettei se todellakaan mahtunut kakkukuvun alle mutta ei hätää! Lasten muovinen leluloota nurinpäin käännettynä toimittaa vallan mainiosti kakkukuvun virkaa.

Huomenna taidan nukkua puolille päivin. Maanantaina en tee YHTÄÄN MITÄÄN. Siis EN MITÄÄN! Paitsi tietysti siivoan. Laitan ruokaa. Kiikutan speden tarhaan. Piipahdan prinsessan kanssa kirjastossa. Luen seuraavaa koulutehtävää varten. Kudon. Pyykkään. Höh. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä... Se on siis moro ja viettäkää kivakivalauantai-ilta, niin ja huominen, melkeinpä lyön vetoa etten ihan heräile aamusta niin että ehdin bloggailemaan!