Kysynpä vaan että kuka helketin mottiotta on mahtanut keksiä tämän kellojen kääntelyn? Ei passaa tälle ihmiselle, ei sitten niin alkuunkaan! No, mistäpä asti tavallisen taatelintallaajan mielipide on päättäjiä kiinnostanut, en ainakaan ole tähän päivään mennessä huomannut että sillä olisi juurikaan merkitystä oli asia sitten iso tai pieni. Plääh!

Vaan kuulkaa, eilinen työpäivä oli kivakiva ja nastanasta! Aamulla hötkyilin lähimmän esimiehen kanssa siellä täällä hoitelemassa erinäisiä rästihommia pois ja ehdinpä siinä yhyttää reksiäkin sen verran että kuulin vastaussaldon tiedusteluihin olevan vielä nolla. Sen nollan innostamana kirjailinkin sitten omalla paikallani taukotilassamme lojuvan Pirkon esitteen päälle lappusen johon kirjoitin kissankokoisin kirjaimin "odottaa päätöstä" ja "rehtori toimintaa".

Säestin tietenkin kirjoitelmiani vinolla pinolla huutomerkkejä ja kuulkaa, jo nyki suupielessä kun rehtori purjehti yhtäkkiä paikalle toimittaakseen sille lähimmälle esimiehelleni erinäisiä asioita ja silmäili samalla lappustani, tarrasi sitten mustekynään ja kirjaili omien kirjailujeni perään "on toiminut"-kommentin. Olenko muistanut sanoa aiemmin että rehtori on rento ja huumorintajuinen? Siinäkin on yksi iso syy miksi haluaisin sen oppisopparipaikan ehdottomasti juuri tuolta enkä muualta. Oma osansa on toki työporukalla, minähän istun sinne joukkoon kuin valettu.

Onneksi eilen persiin alla oli auto, aamulla ei tarvinnut täristä rattaiden kanssa, niiden kanssa kun ihan oikeasti se lykkääjäkin tärisee kuin horkkatautinen. Töistä palaillessani katselin tarkkaan kävelyteitä tätä aamua ajatellen ja totesin että kiva, osa matkasta menee varmasti vallan lupsakkaasti mutta noin puolet reitistä on edelleen auraamatta ja osin sulamatta sen viime viikkoisen loskasateen jäljiltä. Ja tietysti tässä on ehtinyt tulla vähän lisää luntakin niiden moskien päälle eli hermo voi leikata kiinni tänä aamuna kun speden kanssa lähden hölköttämään.

Kotiin saavuinkin sitten ruhtinaallisesti jo puoli kolmelta. Höpöttelin kotvan speden kanssa teatterinäytöksestä, heillä oli ollut vierailemassa teatteri Mukamas Hölmöläiset-näytelmän kanssa ja höpöttelyjen perään lykkäsin junnulle matikan kirjan nokan alle. Saa nähdä montako päivää poika vielä on kotona, iltapäivällä lämpö oli himpan yli 37 ja illalla se oli jälleen 37.7 lukemissa. Eniten lasta kiusaa kuitenkin se yskä. Eilisen illan oksennussaldo on yksi, sitä en sitten tiedä onko tuo oksentanut ukon kanssa ollessaan.

Eilen junnulle läksyjä ottaessani juttelin tämän luokanvalvojan kanssa ja tämä totesi että pidä poika mahdollisimman pitkään kotona niin että tämä on kunnolla kunnossa ennen kouluun paluuta. Hyvä idea mutta ei sittenkään. Onneksi junnun luokanvalvoja on mahdottoman ihana ihminen ja tämä ymmärsi vallan hyvin kun totesin että junnun kohdalla kaikki taudit kestää kolme kertaa sen minkä meillä perusterveillä joten jos pelkän yskän takia pidän kotona niin kouluun paluuseen saattaa mennä jopa viikkoja eli ei hyvä.

Junnun saatua läksynsä pakerrettua lähdin pikana piipahtamaan kaupalla, teini kun oli kotona. Lämmittelin ruokaa tenaville, paistoin itselleni samalla wok-vihanneksia, niiden takia kun sinne kaupalle meninkin. Ruoan jälkeen istahdin nauttimaan teekupposesta kutimien kanssa ja kuulkaapa nyt. On se nyt IHME miten tenavat jaksaa nahistella ja riihetä kaikesta? Miten ihmeessä niillä on toisinaan sellaisia päiviä ettei ne osaa oikeastaan mitään muuta? Argh!

Puoli seiskalta olin niin kypsä kuin kypsä vain olla voi, mieli teki roimia tenavia pitkin lumihankia. Prinsessa riehui speden kanssa ja kun riehuminen kiellettiin alkoikin tämä riihetä vuoroin speden, vuoroin junnun kanssa. Välillä spede hyökkäili pahaa-aavistamattoman junnun kimppuun. Voi sitä huudon ja mekkalan määrää! Jollain tapaa kypsytti jopa se että pojan 16v kaveri kävi ajoittain sanomassa jotain mitälie kommentteja siinä selkäni takana.

Minun on pakko todeta että yksi pojan kavereista on sellainen että jo tämän äänen kuuleminen saa minulla niskavillat pystyyn. Toisaalta tämä tyyppi on hirvittävän säälittävä, hän kun on kovin yksinkertainen ja sen yksinkertaisuuden vuoksi poika kavereineen käyttää tätä välillä sumeilematta hyväkseen jotain tarvitessaan. Minä olen ripittänyt poikaporukan asiasta kerran jos toisenkin, kieltänyt heitä jopa olemasta pojan kanssa koska minun käy niin sääliksi tätä mutta minkä asialle sitten toisaalta teet, poika tuuppaa itsensä aina aika-ajoin heidän seuraansa eikä hänestä silloin tunnu pääsevän eroon millään. Plääh siis tällekin jutulle.

Illalla olinkin sitten valmista kauraa jo ysin aikaan. Siirryin suosilla makkarin puolelle tuijottamaan maikkarilta alkanutta Kova Laki-sarjaa ja vaikka sarja vaikuttikin varsin onnistuneelta versiolta siitä YLEn aidosta ja alkuperäisestä niin ei auttanut, minä simahdin ennen loppuratkaisua ja havahduin hetkeksi hereille siinä kohtaa kun ukko kolisteli suihkusta. Eli nukuttu on ja silti tänä aamuna uni olisi maittanut vaikka kuinka kun kello soi 5:20.

Tänään onkin sitten töissä kivaa mutta matkalla ei, minua niin riipii jo valmiiksi ne räminärattaat. Onneksi selkä on paljon kesympi kuin eilen aamulla, harmillista sen sijaan että hartiat on edellisistä jumputuksista edelleen jotenkin hellinä. Ehkä ukko saa ihan näinä päivinä aikaiseksi ja laittaa ne kunnon rattaat kuntoon... Vaan nyt, siirryn tutkimaan onko enää mitään tehtävissä. Siis näille kutreille. Ne kun on eilisiltaisen suihkun jäljiltä jokseenkin villissä kuosissa.

Se on moro ja viettäkää kivakivatiistai ja silleen!