Ukon lomakin on nitkahtanut jo puoleen, on se ihme että aika kiitää varsinkin silloin kun se saisi madella himpan hitaammin. Vaikka toisaalta, ukon loma aiheuttaa myös sen, että minun ei juuri tule piipahdettua edes blogistanian merkillisessä maailmassa. Tsai. Nyt onkin sitten muutama tunti aikaa aikaa, siis sellaista aikaa jolloin toinen puolisko ei loiki pitkin poikin suuntaan tai toiseen, puolisko kun lähti pojan 15v kanssa mökillä käymään. Hakevat mökkimopon tähän päähän, siitä kun leikkasi kone kiinni viime kesänä ja pitkällisen harkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen että tottahan se laitellaan kuntoon eikä suinkaan nakata sitä(kin) kaatopaikalle.

Viime kesänähän se kakkosmökkimopo, suoraan sanottuna epäkelpo romu jonka ostamista on kaduttu suunnilleen siitä hetkestä kun se ensimmäisen ja lähes ainoan kerran mökillä käynnistettiin, nakattiin suosilla peräkärryyn johon kasattiin paljon muutakin epäkelpoa tiensä päähän tullutta roinaa mökin nurkista lojumasta. Se kakkosmökkimopo ostettiin ihan uutena luottaen siihen, että vaikka tuo nyt olikin aika lelun oloinen niin tokihan se silti toimii, onhan se mopo ja sentään liikkeestä ja kaikki. Toimihan se. Sen jälkeen kun sen sai käyntiin puolen tunnin starttailun jälkeen. Muutaman pitkän puoleisen käynnistyssession jälkeen jokainen meistä oli valmis lyömään hanskat tiskiin ja tuuppaamaan mopon järveen.

Tuolloinhan, siitä taitaa tosiaan olla jo viisi vuotta jos en väärin muista, ukon toinen serkku totesi että ei tästä mitään tulee ja nyt loppu, hän ostaa keltaisen pörssin ja etsii pojalle kunnon mökkimopon joka todella toimii ja jota pystyy tarvittaessa korjailemaankin. Niinpä päädyimme ostamaan viikon aikana kaksi mopoa joka ei loppuviimeksi edes harmittanut muuta kuin sen ensin ostetun osalta. Se kakkosmopo, joka osoittautui samantien ykkösmopoksi, kun on toiminut loistavasti ja silloin kun ei ole toiminut, on mopon kone tai ilmanputsari tai mikä milloinkin purettu, laiteltu ja koottu takaisin ja kas, taas on mopo kulkenut kuin unelma. Vanhassa vara parempi, niin sen on pakko olla, kyseinen mopo kun taisi olla parikymmentä vuotta vanha jo ostovaiheessa.

Mutta niin, viime kesänä se kone leikkasi sitten viimein kiinni ja edessä oli mietinnöt siitä vieläkö kapine korjataan. Koska olemme selvästikin säkäpettereitä tämän osaston suhteen niin eiköhän kaveripiirissä hengaa tyyppi joka ilmoitti lähes samantien mopon kohtalosta kuultuaan että pianko sen kunnostaa. Tehot tosin tulee kasvamaan kuulemma aika reippaasti, kas kun se pytty hoonataan ja hommataan uutta mäntää ja männänrengasta ja jo ennestään tehokas mopo saa kyseisistä toimenpiteistä järjettömästi lisää vauhtia. Eli samassa yhteydessä allekirjoittanut totesi kaverille että kai siihen on joku systeemi sitten millä se saadaan kulkemaan mielellään jopa reippaasti hitaammin kuin tuo teki ennen sen koneen kiinnileikkaamista. Kas kun opetteluvuorossa on paitsi poika 13v niin myös junnu aikoo opetella tänä kesänä mopoilun jalon taidon. Luvassa on siis kauhunsekaisia hetkiä ja paljon.

Asiasta sammakkoon. Piti jo eilen kirjoitella ihmeellisestä matkailustamme pyhäiltana mutta jotenkin onnistuin säätämään sitä tätä ja tuota ukon häiriköidessä vielä nekin hetket jolloin olin säätämättä eli kirjoittelu jäi. Nyt on aikaa ainakin himppanen käyttää tähän, keittiö kun on kihnutettu jo puhtaaksi penskojen täsmäiskun jäljiltä, pyykkikone hurisee ja imuri on asemissa joten täältä pesee ja linkoaa.

Kävimme kuin kävimmekin Coyotessa syömässä ja kyllä, jälleen kerran kaikki oli loistavan ihanan hyvää ja palvelu mutkattoman mukavaa ja nopeaa. Lievähköksi virhearvioksi voinemme lukea sen ruokamäärän jonka allekirjoittanut mätti napaansa, kas kun ruokailun jälkeen liikkuminen oli silkkaa tuskaa. Tai niin se paikallaan olokin oli, ehkä liikkuminen helpotti sentään himppasen. Coyotesta siirryimme jälleen kerran Semaforiin odottelemaan junan lähtöä kotikylää kohti. Ei meitä ainakaan seikkailunhaluisiksi voi haukkua, itseäkin alkoi naurattaa ukon toteamus että tästähän on tullut ihan meidän kantapaikka ja vakioreitti, eipä taida olla yhtä ainoaa kertaa kahdenkeskeisillä mansen reissuilla niin että emme Semaforissa kävisi.

Suunnitelma oli selvä ja ajatuksena oli kolistella junalla kotikylään jossa sitten hölköttelisimme paikalliseen baariin vielä hetkeksi. Kas kun se kello ei ollut vielä edes kymmentä kun semaforissa jo hengasimme. Jotain ylensyönnin määrästä kertonee se, että vaikka istuimme tunnin rautatieassan kuppilassa niin minä en saanut juotua sitä yhtä ainoaa olutta jonka siellä tilasin. Ei vain mahtunut, ei niin millään. Ehkä jatkotapahtumilla oli sitten tarkoituksensa ähkytilaa ajatellen, hämmästys ja kummastus oli näet melkoinen kun tänne kotikylille asti ehdimme.

Paikallisen rautatieaseman liki vieressähän on yksi paikallisista kuppiloista jonka asiakaskuntaa voi luonnehtia kypsempään ikään ehtineiksi baarikärpäsiksi. Ovikin oli kutsuvasti auki mutta koska alkuperäinen ajatus oli kävellä keskustan baariin jonka asiakaskuntaa voisi luonnehtia vaikka tyyliin "kolmi-nelikymppiset yht ja elämässä sukkiinsa sotkeentuneet lisättynä kävijöillä jotka ei juuri baareissa käy mutta haluavat tavata niitä ex-koulukavereitaan jotka sitä vakiasiakaskuntaa edustaa" emme kyseiseen baariin poikenneet vaan hölköttelimme ähkyn partaalla sinne kauemmas. Järjettömän pitkästi sanottu muuten tämä. Kappas, baari johon olimme aikoneet olikin kiinni. Aha. Puoli yhdeltätoista illalla. Okei.

Eipä hätää, totesimme että mennään näin ollen paikkaan joka on siinä suht järkevällä etäisyydellä ja jonka asiakaskunta taas on erittäin kirjavaa, jos näin voisi sanoa. Aha. Sunnuntaisin suljettu. Tässä vaiheessa se ähkykin alkoi jo vähitellen helpottaa ja niin päädyimme köpöttelemään takaisin sinne rautatien vieressä sijainneelle kuppilalle. Jossa sitten istuimmekin ruhtinaallisen tunnin ajan ihmetellen johtuiko keskustan baarejen kiinniolo siitä, että toisin kuin meidän on annettu ymmärtää kotikylämme ei olekaan täynnä alkkareita jotka notkuu viimeisillä voimillaan ja rahoillaan baareissa vaan sittenkin kenties narkkareita jotka eivät baaritarjoiluita kaipaa. Hmmmm.

Vaan eipä ne ihmeteltävät vielä tässä olleet, ei todellakaan. Koska tämä kuppila jossa istuimme oli paitsi siinä rautatieaseman vieressä oli se myös taksiaseman kupeessa. Päätimme siis poistua taksiaseman suuntaan huristaaksemme kotiin ja kas, taksiasemalla ei ollut taksin taksia. No, minä istahdin suosilla tuijottamaan taksikopin ikkunan läpi televisiossa pyörivää nelosen säätiedotusta ja ukko käytti aikansa tuumaillen pitäisikö taksiasemalla ollessaan muka tilata taksi. Ei hän sitä sitten tilannut, minusta kun ajatus oli jotenkin korni. Vartin päästä paikalle onneksi kurvasti taksi ja sanotaanko nyt näin että olimme erittäin tyytyväisiä kun pääsimme kotiin ajatuksia herättäneeltä reissultamme.

Mutta mukavaa oli. Todella mukavaa. Eiköhän tällä reissaamisella jaksa taas komiasti kesää kohti puksutella vaikka myönnän, maanantaina olo ei ollut mitenkään maailman mukavin. Meidän kun tuli kotonakin vielä notkuttua hereillä likemmäs aamuneljään keskenämme ja sanotaanko niin, että kun kello pirahti soimaan seiskalta aamulla minulla oli ihan lieviä vaikeuksia jaksaa raahautua kerrosta ylemmäs herättelykeikalle. Onneksi koko penskalauma käyttäytyi äitiään kohden "hellästi", kas kun äitihän oli selvästi aivan puolkuollut. Paitsi tietysti spede joka oli sitä mieltä että iskä on trampoliini ja äitiä taas kuuluu juoksuttaa suunnasta a suuntaan b. Toisaalta, jos muuten ei ihminen virkoa niin kyllä spede keinot tietää ja saa kuin saakin virkoamisnopeuden kiihtymään nollasta sataan alle minuutin.

Pidemmittä puheitta siirryn nyt sen imurin varteen ja kipaisen sitten tyhjentämään pyykkitelineet kuivista vaatteista. Tämä päivä menee selvästikin kotihommia puurtaen, me näet hukumme pyykkiin. Tästä pyykkiin hukkumisesta lienee kiitettävä junnua, minä en ihan oikeasti tajua miten tämä saa joka päivä väsättyä koneellisen pyykkiä? Sukkia, pitkiä kalsareita, verkkareita, ulkohousuja, hanskoja ja pusakoita. Tai niin. Jos lapsi ulkoilee suunnilleen puolet päivästä ja tekee sen vielä niin, että käy välillä sisällä vessassa, syömässä tai juomassa ja vaihtaa jokaisella käynnillä osan vaatteistaan koska sukka märkä, housu likainen, paita nihkeä niin onko se ihme.

Viettäkääpä mukava keskiviikko ja se on moro!