Eilen en viitsinyt ryhtyä edes rustaamaan mitään, kello kun oli jo hyvinkin yhdeksän kun siihen viimein olisi ollut aikaa. Ilmeisesti olen käyttänyt teinivuosien unipankin tyhjäksi, siihen malliin sitä unta nyt riittää, riittää ja riittää ja tietysti aamuisin. Tai niin. Nämä ukon iltavuoroviikot on olleet jo pitkään ongelmallisia allekirjoittaneelle, minun kun tulee järjestäen valvottua turhan myöhään. Tästä valvomisesta taas syytän vain ja ainoastaan ukkoa, hah!

Kas kun vanhemmiten minun lapsiherkät reseptorini ovat muuttuneet vieläkin herkemmiksi rekisteröiden mm lapsen tuijottavan katseen vaikka kesken herkullisimman seks seikkailu-unen. Kiusallistahan tuo on, jos tarkkoja ollaan. Kaikki yli 11-vuotiaat on tajunneet aikaa sitten jättää äitinsä tuijottelun öiseen aikaan, eikä kyseistä lajia harjoita edes se junnu saati spede mutta prinsessa 10v. Hänen lajinsa aivan selvästi on tämä! Spedellä ja junnulla on toiset taktiikat äidin herättelyyn eikä ne kyllä ole oikeastaan yhtään prinsessan tuijotustekniikkaa mukavammat.

Ja se ukko taas. Minähän olen aika pätevä emäntä sinnittelemisessä ja niinpä sinnittelin sitkeästi eilen sängyssä puumanaisen lopputeksteihin asti. Samaista tekniikkaa olen käyttänyt joka ainoa ilta tällä viikolla ja luovuttanut pelin yhdentoista kintaalla. Vaan niin. Miksi nähdä se vaiva että on vaikea kun voi olla täysin mahdoton tahtoessaan? Minä olen näet sanonut kerran jos eräänkin että juuri mikään ei ole yhtä ärsyttävää kuin ukon kurkkiminen makkariin juuri sillä sekunnilla kun olen puoliunessa. Minä näet havahdun siihen kurkkimiseen joka aivaten ainoa kerta ja nukahtaminen siirtyy ainakin kymmenellä minuutilla eteenpäin.

Ja kun se olisikin pelkkä hiljainen varovainen kurkkaus ovensuusta mutta ei, ukko hiipii kurkkimaan siitä sängynreunalta ja usein jopa sängyn toiselta reunalta. Juu juu, pakkohan se on kun kerrossänky peittää suoran näkyvyyden mutta silti! Kello on siis monasti jo lähempänä kahta- kuin yhtätoista kun viimein nukahdan enkä sittenkään nuku kunnolla, reseptorit kun on yliaktivoituneet ja rekisteröi tätä nykyä myös kanavanvaihdot, mehulasin jäiden kilinät ja mahdolliset lusikan kilahtelut. Huoh huoh ja huoh. Ei ole herkkua tämä. Jos ei lapset herätä niin iltavuorolainen ukko pitää kyllä akkaansa puoli yötä hereillä.

Luonnollisestihan ukko nukkuu iltavuoroviikolla ysiin, joskus jopa kymppiin. Ja sekin risoo akkaa, kas kun herättyään ukko noin suunnilleen juo kahvit, tutkii netin, treenaa mikäli treenipäivä, käy kaupassa jos tarpeen, syö ruoan ja odottaa töihinlähtöä. Kabish. Ja se odottaminen suoritetaan luonnollisestikin vuoteessa. Tällä viikolla tosin ei ole treenattu koska ukolla on lenssu, se samainen mikä on ollut about kaikilla täällä ja luonnollisestikin se lenssu on aiheuttanut sen että aamupäivisin se sängystä poukkiminen on ollut vaikeaakin vaikeampaa ja aiheuttanut enemmän ja vähemmän voihkimista, huokailua ja valittamista. Huoh huoh ja huoh vielä uudelleen.

Se lenssu aiheutti muuten keskiviikkoaamuna pienoisen päänraapimissession, ei siksi että ukko lenssuili vaan siksi että allekirjoittanut toimi vastoin parempaa tietoaan ja antoi yskivälle ja niiskuttavalle uintipäivää odottavalle junnulle silkasta säälistä jogurtin aamupalaksi. Kun toinen niin toivoi ja kun meillä niin harvoin on sitä jogurttia annospikareissa ja vallankaan sitä vaniljajogurttia joka on junnun lempparia. Takaraivossa kyllä kuiskaili ajatus siitä että maitotuote, etenkin niin liisterimäinen kuin jogurtti, on oiva lisä keuhkoputkissa edestakaisin soutavalle limalle.

Ja niinhän se oli. Jos kohta junnu oli onnistunut puoli tuntia yskimään, köhimään ja röhimään ilman että lima oli intoutunut ulkoistumaan niin jogurttihan sen homman hoiteli sitten kotiin. Pikarillinen jogurttia on aika paljon. Ainakin kun se läsähtää keittiön lattialle kolmessa erässä sisältäen erinäisen määrän kahden euron kolikon kokoisia limapläjäyksiä. Vaan helpottihan tuo sekä tietysti ne aiemmin otetut lääkkeet ja avaavat. Yskiminen, köhiminen ja röhiminen loppui kuin seinään.

Hetken odoteltuani havainnoin junnun ihan hyväkuntoiseksi kaveriksi ja soitin tämän luokanvalvojalle selittääkseni jogurtti-limaepisodin ja muistuttaakseni avaavan taivaitakin aukovasta vaikutuksesta. Ja hyvä niin, minä en ole tainnut kertaakaan olla vielä kunnola jutuissa junnun luokanvalvojan kanssa ja niinpä tämäkin sai samalla kyseltyä junnun lääkityksistä ja voinneista ja avaavan ottamisen ajoittamisista. Samalla sovittiin sekin että otan junnulle lisälääkityksen jälleen käyttöön ja katsotaan parantaako se junnun keskittymiskykyä joka on syysloman jälkeen himpan laskenut.

Niin, uusi lääkitys on ollut käytössä pari kuukautta ja noin kuukausi on mennyt siitä kun lopetin lisälääkityksen joten sopisi osumaan. Toisaalta, junnun lenssuilukin on nyt muuttunut lisälääkkeen lopetuksen jälkeen vähitellen hurjemmaksi liman osalta eli ehkäpä otan lusikan kauniiseen käteeni ja totean että ei, uudessa muodossa käytetty ja näin ollen tehokkaampi lääkityskään ei toimi ilman sitä lisälääkettä.

Oli miten oli, poika pääsi kuin pääsikin kouluun ja uimahalliin ja opettaja oli vallan mukava, kiva ja tyytyväinen. Ja äiti hyrisi tyytyväisyyttä, junnu sai jälleen kerran niin paljon kehuja opettajaltaan siitä kuinka aurinkoinen ja iloinen lapsi tämä on. Että miten kukaan voi ollakaan niin hyväntuulinen ja tyytyväinen AINA. Ja hymyilevä. Niinpä. Olen monesti kiittänyt onneani siitä että junnu on sellainen positiivisuuspakkaus kuin on, prinsessan tai pojan 14v luonteella astma olisi masentanut lapsen jo monesti pahoina kausina mutta ei junnua. Kuten opettajakin sanoi, tuntuu että poika suhtautuu vaikeuksiinkin niin että okei, nyt tää ei suju mutta huomenna on uus päivä ja taas sujuu.

Eilen sain aikaan laiteltua ne junnun synttärikutsut kavereillekin eli keskiviikkona karkeloidaan sitten lastenkarkeloita. Herra hermoja lisätköön sanon mä. Mielenkiinnolla odotan edelleen niitä sukukekkereitä, ne kun on perinteisesti olleet ne joihin ei ole osallistujia löytynyt. Junnu-parka, tälle on jäänyt paljon karvaita muistoja synttäreidensä osalta. Kun ei tullut kuin täti. Kun ei tullut ketään. Kun ei tullut kuin toinen täti. Ja miksi äiti sekään ei tullut, eikö se tykkää. Mieli olisi tehnyt ravistella kerran jos eräänkin.

Osalla osallistumisensa peruneista on ollut ihan oikeat syyt perumiselle kuten lenssuilut, työkeikat parinsadan kilsan päähän jne mutta osa syistä on saanut karvat nousemaan pystyyn. Kun ei nyt ehdi silloin kun pitää mennä jumppaan. Kun aloitin juuri espanjankielen opinnot. Kun pääsen töistä vasta pari tuntia ennen enkä kyllä millään jaksa kun pitää aamulla taas töihin. Pitäkää peukkuja että tänä vuonna kaikki on toisin, ei minua tarjottavien omalla sakilla syöminen kalva mutta junnun ilmeet, ne kalvaa. Ja pahasti!

Paitsi että onnistumisiin kuuluu siis ne kaverikutsut niin todettakoon että eilen sain aikaan myös isäinpäivälahjat ukolle. Naamarasvaa ja uudet painonnostohanskat, eli säästölinjalla mennään tänä vuonna. Säästölinja on ulottunut varsin mukavasti myös lasten joululahjoihin, prinsessan lahjat alkaa olla plakkarissa about täysin. Nintendo DS Lite saapunee ihan näinä päivinä, ostopaikkana toimi Huuto.net ja hinta oli reippaasti alle sata ekkeä. Siis REIPPAASTI!

Spedelle on Nintendo DS hankittuna, siis se vanhanmallinen ja hinta ei siinäkään päätä huimannut, alle viidelläkympillä selvittiin. Pojalle 14v on tilauksessa käytetty läppäri, muuta järkevää en keksi parhaalla tahdollanikaan. Poika 16v saattanee saada samankaltaisen kapineen itselleen. Teinille on lahjat mietitty eli leivänpaahdin ja kahvinkeitin sujahtaa pakettiin kunhan ne saadaan haettua Gigantista. Teini näet sitä omaa huusholliaan suunnittelee ja äiti on ollut kivakiva ja hankkinut aika hyvin starttipakettia jo.

Teinillä on saunatuvalla olkkarin pöytä, pesukone, mikro, sohva ja tv-taso. Omassa huoneessaan tällä on sänky ja telkkari, niin ja kotiteatteri. Petivaatteet, verhot ja astiat taitaa olla ainoat mitä enää puuttuu eli hyvillä mielin olen mä. Myös eksä on nyt intoutunut säilömään muuttajakamaa eli sielläkin on pesukone ja mikro, saa luvan säästellä ne pojalle 16v. Säästölinjaa siis opetetaan teini-ikään ehtineillekin.

Ja kaiken tämän säästölinjan keskellä me teemme monen tonnin suunnitelmia ensi kesälle! Olemme näet nyt ihan oikeasti riehaantuneet ajatuksesta jonka mukaan lähdemme ensi kesänä koko perheen kanssa keski-eurooppaan ainakin viikoksi. Tsiiskeik sanon mä! Saapa nähdä kuinka hyvin saamme suunnitelman etenemään, aika selvää alkaa olla se että vain henkilökohtainen totaalinen konkurssi voi saada meidät enää perumaan suunnitelmamme. Ou mai!

Ja nyt, tästä tuli megapostaus vaikka sitä tästä EI pitänyt tulla. Ja edelleen on paljon kertomatta, eilinen oli siis todellakin näemmä tapahtumarikas päivä. Vaan ei auta, tämän on pakko alkaa toimimaan, kello on jo varttia vaille ysi ja selvittämättä on pääsenkö suikkimaan tunnin päästä kylille vaiko en. Eli se on moro ja viettäkää mukava perjantai! Lupaan pyrkiä samaan!