Kuulkaapa nyt. Unohdin vallan mainita lauantaina kohdalleni osuneesta mahdottoman huonosta huonosta jutusta. Minun ihanasta, kauniista, kirkuvan punaisesta hiirestäni hajosi rulla. Sniiif. Ei, se ei tippunut, kukaan ei sitä nuijinut eikä sille tapahtunut muitakaan kauheuksia, se vain hajosi. Tuosta vaan. Aivan kuin joku olisi rusauttanut rullan pois lokosistaan. Vielä isompi sniiiiif. Eikä sitä saa avattua. Tai saisi toki mutta takaisin kasaan sitä ei saisi jos sen avaisi joten ei, en pääse suorittamaan korjaustoimia. Sniiiiiiiiiiiif!

Onneksi minulla on toinenkin hiiri, pieni ja siro rauhoittavan valkoinen jonka tosin olin antanut pojan 16v käyttöön tämän omalle läppärille. Kerronpa tässä ja nyt; se ei ole enää pojan käytössä. Minä kun totesin esim lehden lukemisen sivupalkista sivua raahaamalla ankeaksi toiminnaksi. Saapa nähdä mikä seuraavaksi hajoaa, läppärini saattaa hyvinkin olla se seuraava listassa, se kun ei ihan kuosissa taida olla. Vai miksi näytössä menee vaakaviiva kun sivua rullaa alaspäin? Hmmm...

Tietotekniikka on merkillisen hauska asia. Saimme eilen röhönauruja aikaan töissä kun keskustelimme kollegan kanssa tietokoneiden ihmeellisestä sielunmaailmasta ja meidän vielä ihmeellisemmistä tavoistamme huoltaa koneitamme. Tämä kollega on muuten lähes täyskollega, hän kun on puolestaan jollain toisella työkkärirahalla koululla. Toisaalta taas tietotekniikka on kaikkea muuta kuin hauska asia. Tästä varmempana vakuutena voin todeta että olemme olleet työmaalla nyt kolme päivää ilman tietotekniikkaa.

Kas kun joku reititin- tai mikälie-ongelma on ottanut vallan koko talosta. Eipä siinä muuten kai mitään hätää olisi mutta kun; monistuskoneetkaan ei toimi ilman verkon autuasta apua eli huoh. Vappuaatoksi suunnitellut naamarivalmistelut jäi tekemättä. Tilalle väkästimme kruunut. Viime torstain koulutiedotteiden monistukset jäi tekemättä. Tulostamatta ne on edelleen eli kenties tiedotteiden sisältökin ehtii muuttua ennen kuin pääsemme niitä ulostamaan koneilta. Voi plääh. Onneksi viereisessä rakennuksessa vempaimet toimii, oma ope kävi siellä ottamassa tarvittavan määrän matikan kokeita eilisnä päivänä.

Mutta tämä tästä tietotekniikasta, toteanpa että eilinen päivä oli silti kivakiva ja menoa, touhua ja toimintaa riitti. Iltapäivällä töistä poistui hyväntuulinen naiseläjä joka nouti lapsosen tarhalta hymyssä suin. Se hymy ei hyytynyt siinäkään kohtaa kun naisihminen istui liki puoli tuntia odottamassa välipalaa nautiskelevaa lapsosta. Välipalaksi kun oli muroja ja ei kai niitä nyt syödä syödä vaan niitähän otetaan lisää ja lisää ja ... ymmärtänette kuvion.

Tarhalle on ilmestynyt mieshenkilö työkokeiluun ja että se kyseinen mieshenkilö sopiikin sinne kuin nenä päähän. Lapset tykkää enkä ihmettele! Toki lapset tykkää muistakin hoitajista mutta mieshenkilö tuntuu olevan ehdoton must monelle. Katselin siinä odotellessa kuinka mieshenkilö laitteli ponnaria tyttölapsen hiuksiin ja olen melkolailla varma että kyseessä ei ollut tämän uran ensimmäinen ponnari, näinköhän mieshenkilö on aiemminkin touhunnut lasten kanssa. Ainakin otteista päätellen näin olisi.

Kotona ryhdyin ruokapatojen hämmentelyyn, siis makaronin keittoon. Itse olen nyt päätynyt siihen että pyrin poistamaan ruokalistaltani täysin makaronit, valkoiset jauhot ja perunankin suhteen rajoittamaan. Ne kun tuntuu kaikki turvottavan ja saamaan olon "höttöiseksi". Niinpä lasten syödessä makaronia ja kastiketta minä tuunailin itselleni pari täytettyä paprikaa. Nam! Toki siihen lautaselle vilahti myös salaattia ja himppanen uunikasviksia, niitä kun on tehnyt päiväkaupalla mieli.

Ukko kyseli siinä ruokailun lomassa josko teini hoitaisi lapsosia lauantaina, hän veisi äireen syömään. Vastaus oli aika simppeli "ei". Hän on menossa mummulle koko viikonlopuksi. Mitään en teinille sanonut mutta mieli teki... Hittolainen, ÄITIENPÄIVÄ! Ja teini menee MUMMULLE! MINÄ OLEN ÄITI!!! Ja toisaalta, mikäs siinä, ihan kivaa vaihtelua varmasti joten olkoon. Ehkä edes pojat jää kotosalle äitiään ilostuttamaan. Ukolle tosin sanoin, tai oikeammin totesin lähinnä, että eiköhän se ole parempi että EI mennä syömään, se reissu kun lähestyy ja rahaa olisi ihan kiva saada säästöön sitä varten. Enpä sitten muistanut että ukollehan tulee kesälomatili juuri ennen reissua eli se mielessäni tällä hetkellä kummitteleva tonnin puutos matkakassasta onkin puutos jota ei oikeasti ole. Huh!

Ilta meillä sujuikin iloisen rauhallisissa merkeissä, poika 14v tuijotteli seuranani Heimovaimot LIViltä, poika 16v kotiutui puoli kympin kanttiin tyttöystävältään ja teini puolestaan istuskeli keittiössä ekaks parhaan ystävänsä kanssa puimassa ihmissuhdemutkia. Prinsessa piipahti hakemassa lääkkeensä, tämä kun meni kaverilleen yökylään ja junnu siirtyi yläkertaan tuijottamaan telkkaria ukon laitellessa spedeä yöunille.

Ei mitään uutta siis taivaan alla. Paitsi se minun kännyni. Se mokoma viipyy ja viipyy ja viipyy. Edelleen tilaus on vaiheessa "käsittelyssä", kunhan puhelin suoriutuu postiin asti siitä pitäisi tulla uusi viesti sähköpostiin jossa kerrotaan postin seurantakoodi. Mutta ei, sitä viestiä ei näy. Näinköhän tosiaan ne Nokian ulosmarssit pihtaa puhelintani jossain, siitähän kivakivatyttönen TFllä varoitteli kun tilausta tein. Sniiiiif.

Tänään tulen potemaan jonkinasteista toispuoleisuutta töissä, lähin esimies kun menee päiväksi koulutukseen ja hänen kanssaanhan minun on tullut siellä eniten kieputtua. Höh. Jäänköhän henkiin *röhönaurut*. Muilta osin päivässä ei kummoisia ihmeitä olekaan luvassa, mitä nyt pitäisi mennä rehtorin juttusille tämän rupeamani viimeisen päivän tiimoilta, minä näet kuulin että yksikään avustajista ei ole tulossa tuolloin työmaalle joten hittolainen, en siellä minäkään aio juhlien jälkeen kuppelehtia.

Samalla kertaa taidan vääntää rehtorilta tiedon siitä minä päivänä tarkalleen astun takaisin työmaalle syksyllä. Työelämävalmennusrahoillahan sekin sitten mennään mutta samapa tuo, minähän en sieltä lähde. Taidanpa laittaa rehtorin vielä allekirjoittamaan sopparinkin valmiiksi syksyä varten. Josko tämän tosiaan ottaisi tänään ohjelmaan ja ehkä ne passikuvatkin? Ja junnun rillit? Ne kun tarvitsee vielä hieman lisäsäätöä istuvuuden takia, nyt ne mokomat valuu tämän nenälle ja eihän ne niin toimi kunnolla.

Ja nyt. Se on kuulkaa aika alkaa tuunaamaan itsestään ihmistä. Oikein kivakivaa tiistaita kaikille ja se on moro!