Ja kannatti sittenkin. Eilinen päivä kaiken kaikkiaan osoittautui oman olon suhteen huonoksi, supisteluja tuli kertaa viisi muihin päiviin verrattuna ja vielä sängyssäkin supisteli. Ei hyvä. Pitää kehittää jokin jaksotusjärjestelmä noihin touhuihin. Sikäli taas kannatti että hurraa, turvotukset nilkoissa laski hieman. Tosin jalkapöydät sen enempää kuin varpaatkaat eivät tajunneet, että niistäkin voisi pikkuisen nesteet kulkea johonkin...

Ja ehdottomasti kannattamisen puolelle koko touhun vei edelleenkin tuo vessa. Toistaiseksi siis. Onneksi pojat, jotka siis palasi eilen isältään, lähtevät huomenna leirille, sillä mikä ihme siinä on, että kun nuo ryökäleet käyvät yöllä vessassa niin sanotaanko nyt niin, että ihme ettei niiden varpaat ole sen jälkeen märkinä. Ihan lievästi taitaa se sihtaus olla vinossa öisin, eli vessanpytyn juurellahan niitä tuotoksia usein on. Ja haju sitten sen mukainen.

Kannattamislistaan on ihan pakko liittää eilinen huonekaluliikekierros teinin kanssa. Piti piti juu, lähteä miehen siskon kanssa, mutta kun kaikki menee käteen niin ne menee käteen eli suunniteltu oli, aikataulut sovittu ja täpinä päällä kummassakin suunnassa. Meidän hauskimpia huveja kun on shoppailla kaksin, saamme kumpikin viettää lapsivapaata aikaa ja juttu lentää. Täpinä katkesi kuin kananlento siinä vaiheessa kun puhelin soi ja miehen sisko joutuikin perumaan lähdön. Toisella lapsista korva kipeä, itkeskeli kuulemma tasaisin väliajoin sitä. Oli saanut lääkärin vasta iltapäivälle eli juuri sille ajalle kun meidän piti olla käkättelemässä huonekalukaupassa. Huomautettakoon, että korva puhkaistiin samantien, ja märkä oli oikein roiskunut sieltä eli eipä ihme.

Minä lähdin siis teinin kanssa, hauskaahan sekin on, paitsi että jutut kieppuu rakastuneen teinin tapaan poikaystävässä ja mitä se sanoi ja mitä se teki ja sitten se ja kun sillä... Tietänette. Ja hyvä olikin että lähdin, sillä jos joskus kohtalo puuttuu peliin, niin eilen. Sikäli kohtaloa, että päätin sitten kuitenkin lähteä vaikka olin jo itsekin aikeissa siirtää toiselle päivälle menon. Netistä olin tietysti katsonut eri vaihtoehtoja ja löytänytkin jo kuvan perusteella hyvän vaihtoehdon, jostain kumman syystä päätin kuitenkin ajaa ensin vielä isompaan liikkeeseen viereiseen kuntaan.

Ja katso, heti ovelta osui silmiini sohvat. Pakkohan niissä oli istahtaa ja maatakin hieman, istahtaa uudestaan, kiepsahtaa välillä liike ympäri ja istahtaa sohviin uudemman kerran. Hinta oli naurettava, jos näin voisi sanoa. Lapussa luki ovh 1298 euroa, siis 2+3-istuttavat yhteensä ja komea punainen rasti oli kiskaistu päälle, alla luki isolla 600 joka myös oli rastitettu ja tämän alla isoilla numeroilla 500 euroa. Herramunjee, teki mieli kiljaista.

Koska kuitenkin olen raskaana, joka taas aiheuttaa sen, että jokainen päätös on yhtä vaikea tehdä kuin suunnilleen päätokset vaikka sitten nälänhädän hoidosta niin enhän minä niitä ostanut. No en tietenkään, hyppäsin autoon ja sanoin teinille, että käydään ensin katsomassa parissa lähiliikkeessä. Ei muuten käyty. Ajettiin vähän matkaa ja palattiin takaisin tekemään kaupat. Voi hulluutta, sanon minä. Kyseiset sohvat oli olleet mallikappaleina, eli siinä syy hintaan. Mikä parasta, päällikankaat on irrotettavia. Eli pesukaan ei ole ongelma. Ensi viikolla sitten saamme nämä uudet upeat sohvat taloon, eli yksi isoimpia hommia on hoidettu jaloista.

Niin, löytyi se pöytäkin sitten, eri liikkeestä tosin, ja mies sen illalla kasaili eli huonekaluosasto on hoidettu täysin. Varsinainen onnenpotku koko eilinen reissu, olin jo lähtiessä netin perusteella ajatellut että maksimissaan 700 laitan huonekaluihin, koska ihan oikeasti, noiden natiaisten kanssa ei kannata vielä mitään kalliita kapineita ostella tuhottaviksi, ja kappas, jos sohvien tuominen ei olisi maksullinen niin summa olisi alittunut. Ei se nytkään yli mennyt kuin yhdeksällä eurolla joten olen enemmän kuin tyytyväinen eilisiin ostoksiin.

Jiihaa ja hurraa, nyt palaan täältä hehkutusmaastani maan pinnalle ja haen lisää kahvia. Viettäkääpä muutkin yhtä riemukas aamu.