Ilta meni Spedeä pyöritellessä. Seukatessa. Ukko veti satsin sapuskaa jääkaapista ja nukahti tietysti sohvalle kesken jonkun urheiluohjelman. Irkun silmissä siinteli ruoka joka piti sapuskoda ravintolassa, nälkäkin katosi sen sileän tien kun omaa jääkaappia kurkkasi. Yhdeksän kanttiin laittelin Spedeä yökuosiin, mittasin varoiksi vielä lämmön joka oli kummasti jo ihan normaali. Ripuleitakaan ei ollut enää näkynyt, yövaipan vaihdon jälkeen Spede tietty päätti rusauttaa vielä vaippaan tavaraa, kiinteä kökkö siellä oli. Olisiko se valtava selkää myöten ripuli ja mahdoton kuume ollut sitten loppupamaus taudille.

Ukko heräsi kun Spede alkoi olla yökuosissa. Irkku sen sijaan nukahti sohvalle kun sai Speden maate ja havahtui siitä hieman ennen puolta yötä. Olipahan synttärit, pakko todeta. Itseä oikein ketuttaa suoraan sanottuna, anopin kanssa kun sopii lastenhoidon, pitää se suunnilleen anoa ensin vähintään kuukautta aiemmin ja sittenkin vaikka anoppi lupaisi, se ei välttämättä onnistu, siis muulloinkaan kun nyt. Olemme viimeksi viettäneet aikaa aivan kaksin, ilman ainuttakaan lasta, pari vuotta sitten. Olisihan se ollut todellakin juhlaa jos olisimme kaksin päässeet syömään, saunomaan kotona, istumaan iltaa ilman että täytyy yhtään ajatella sitä, että aamulla on herättävä hyvissä ajoin.

Spede sen sijaan näytti, miten toimii viimeisen päälle asiallinen, ihana ja hellyyttävä vaavi, iltaseukkailut oli hassun hauskaa touhua, nukkumaan mentiin ilman ylimääräisiä höpinöitä ja pölinöitä ja yö nukuttiin ilman pienintäkään ääntä. Kahdeksan kanttiin aamulla alkoi nälkä kurnia pojalla ja irkku oli siihen mennessä ehtinyt jo käydä vessassa ja lämmittää pojan aamupullon. Spedelle ehdottomasti positiivisuuspinnat! Ja niin, aamulla kakka onkin sitten normaalia. Eli tauti ohi totaalisesti pojan kohdalta.

No, jottei tämä nyt täysin menisi ketutukseksi todettakoon seuraavaa. Irkku ja ukko lähtevät ensi lauantaina mansesteriin. Voipi olla että viipyvät siellä yönkin yli, ei tiedä. Spede seurueineen siirtyy yökyläilemään aidan tuolle puolen. Irkun kun oli ihan pakko soittaa ketutusrähinäpuhelu illalla Speden kummitädille, ketutti niin maan perusteellisesti etenkin siinä vaiheessa kun ukko nukkui, Spede olikin kunnossa ja tuntui jotenkin hullulta että koko touhu oli mennyt niinkuin oli. Kummitäti totesi heti, että eikö hän voisi ottaa niitä. Kun ei kai se junnun lääkitys niin vaikea ole, ettei hän sitä osaisi. Ja hän kyllä ihan varmasti pärjää koko lauman kanssa yhden yön. Ottaa vaikka isommatkin jos eivät ole isällään silloin. Laittelee siskonpetiä alakerran täyteen ja käyvät videovuokraamossa. Ihan varppina hän pärjää niiden kanssa, kunhan neuvot lääkkeet.

Irkku ei epäile hetkeäkään, etteikö kummitäti pärjää koko sakin kanssa. Montaa muuta juttua maailmassa irkku voikin epäillä, mutta sitä ei. Irkku vaan ei ole suoraan sanottuna kehdannut vaivata kummitätiä kun onhan tällä omatkin lapset. Ja Spedeähän tuo on pitänyt yökylässä, jotenkin ole siihen sitten viitsinyt enää muita tupata ja pyydellä. Ja junnu ottaa kyllä itse lääkkeensä, ei tuolle tarvitse kuin antaa piippu käteen, kyllä se itse osaa sen ottaa. Eli pelastava ja huolehtiva enkeli tuli taas kerran tuolta, aidan takaa.

Loppulausuntona todettakoon, että oikeastaan irkun synttärit meni ihan mukavasti vaikka ihan pikkuisen ketuttaakin jollain tavalla vieläkin. Irkku on nukkunut enemmän ja rauhallisemmin kuin kertaakaan viimeisen parin-kolmen viikon aikana. Irkku on saanut viettää laatuaikaa Speden kanssa ilman huonoa omaatuntoa siitä että muutkin kaipaa sitä huomiota ja ilman keskeytyksiä. Irkku on saanut herätä aamulla hiljaisuuteen. Ja irkku on saanut aivan ihanan lahjan, Speden kummitädiltä. Se, että on valmis ottamaan koko tämän katraan koska "parisuhdettakin pitää hoitaa, kyllä sinä sen tiedät", on isompi lahja kuin mikään muu.

Ja nyt, menenpä kokoamaan voikon tai pari, tänään on ne ukon synttärit. Aamiainen sänkyyn, eikös siinä ole hyvä lahja?