Olin kyllä ajatellut etten tänään postaile mutta menköön. Ehkä missaan huomenna ja kenties alkuviikostakin postailun? Tai sitten en, minulla on tuntuu olevan suorastaan pakottava tarve plääsätä ja kälättää blogiini. Huoh.

Niin, meillä yskitään. Ja huolella yskitäänkin, se yskiminen häiritsee paitsi yskijän myös yskijän äidin unia. Isiin se ei tunnu vaikuttavan, paitsi illalla kun tämä laittelee yskijää nukkumaan. Merkillisen ärsyttävä tauti; kuumeilu ja varsinaisesti kipeänä kipeänä oleilu loppui jo aikapäivää sitten ja nuhankin laannuttua himppasen alkoikin sitten köhiminen joka vain jatkuu ja yltyy. Tänä aamuna köhimismalli on kuiva ärsytysyskä, eilen illalla siinä oli seassa vielä limaa. Josko tuo olisi menossa ohi?

Eilen spede jäi tarhaan kuin kotiinsa. Edes kotona ei viitsitty kummemmin tarhaan lähdöstä itkeä, muutama pisara toki tirautettiin. Tarhan eteisestä poika viiletti tuulispäänä makuriin, nappasi kirjan käteensä ja kiipesi omistajan elkein tädin syliin, kaksi muuta jo hoitoon ehtinyttä lasta kun istui tädin kainalopaikoilla. Minä seisoin jokseenkin pöllämystyneenä tarhan päiväsalissa ja kävin sitten makurin ovelta huutelemassa suukon perään.

Juuri ja juuri siihen suukkoon spede ehti, sen jälkeen tällä olikin jo kiire takaisin tädin syliin. Tätikin siinä kysyi hämmästyneenä että eikö mennä heiluttamaan ikkunaan mutta ei spede sellaisia joutanut. Näinköhän tämä oli sitten tässä? Itsellä ainakin oli varsin hyvä mieli moisen innolla jäämisen jälkeen. Vielä eilen illallakin spede keksi yhtäkkiä kysyä ukolta että mennäänkö tarhaan. Ukon selitykset siitä että nyt on viikonloppu ja vasta sen jälkeen on taas tarhaa ei oikein herättänyt riemua pojassa. Jes!

Eilinen työpäivä meni vilauksessa ja ennen kuin kunnolla huomasinkaan olin jo kiskomassa takkia päälle kotiin lähteäkseni. Sitä ennen olin toki ehtinyt olla oman luokan kanssa useamman tunnin, istua tovin iltapäiväkerhossa toisen tätösen seurana ja harjoitella jälleen uutta monistetoimintoa, eli kokeen siirtämistä yhdelle arkille kaksipuoleiseksi kahdelta yksipuoliselta paperilta. Jep jep. Siinä harjoittelun lomassa kopiokonekorjaajan juuri huoltama kopiokonekin päätti sanoa sopparinsa irti ja aiheutti runsaasti päänvaivaa kopiokonevastaaville jotka päättivät kutsua sen juuri hetki aiemmin lähteneen korjaajan takaisin.

Kas kun kone oli toiminut kuin unelma aina siihen asti kun se korjaaja sen huolsi. Nyt siinä oli tukos samantien kun kone yritti tuupata ensimmäistä kopioa kokeesta ulos. Siinä samalla selvisi sekin että se tukos on kaiketi aiheutunut osin siitä että kopiokoneella onkin ollut jo useampia tulostuksia jonossa eikä kapine ole pystynyt ulkoistamaan edes niitä ja kas, arvaahan sen että kun kapine yrittää saada paperia ulos toisesta luukusta kuin tulostukset olisi tulleet niin siinä sitä sitten ollaan. Voi rähmä. Onneksi viereinen kone toimi kuin unelma joten kas, akalla oli hetkessä matikan kokeita nivaska kädessä.

Jotenkin se kemia siellä työmaalla toimii vallan mainiosti, oli sitten kyseessä uusi (minä) apuope tai vanhempi tekijä. Suurin osa opettajistakin, todennäköisesti jopa kaikki mutta jokaisen kanssa en ole ehtinyt käsipäiväätä ja esittelyjä vielä suorittaa, on varsin mukavaa joukkoa joka avittelee mennen tullen kokemattomampaa ja vaihtaa mielellään ajatuksia. Eilinen kopiokonekeissikin kun sai paitsi kopiokonevastaavan apuopen myös kopiokonevastaavan open tekemään hommia hartiavoimin akan katsellessa vierestä ja sen talon vanhimman apuopen, jonka olen virheellisesti luullut olevan vähemmän huumori-ihmisiä, heittämään läppää akalle siitä kuinka uusi kone tullaan maksamaan akan palkoista.

Eilen pääsinkin muuten suorittamaan yhtä uutta esittäytymistä siinä teen noudon lomassa aamupäivällä. Useamman kerran käytävillä kohtaamani ope tuli kysymään että kaiketi olen pidempään talossa kun on niin monesti jo osuttu yhteen ja todettuani, että koko kevät on tarkoitus olla, tämä ojensi kätensä ja esitteli itsensä. Enpä kyllä ihmettele ettei esittäytymistä ole ennemmin suoritettu, koulun käytävillä kun laukkaa paljon porukkaa jotka on talossa vain päivän tai viikon.

Iltapäivällä kiitolaukkailin sitten speden hoidosta ja kotiin ehdittyäni ryhdyin kuorimaan perunoita muussia varten. Poika 14v oli lumitöitä pakertamassa ja prinsessa ja junnu istui pimeässä pirtissä kahteen pekkaan. Prinsessa kun oli ollut saada slaagin ennen kuin junnukaan ehti kotiin, oven takana oli seissyt rääsyinen mies kädessään lappu jossa kertoi olevansa kuuromykkä ja myyvänsä tekemiään puutöitä. Prinsessa on muutenkin arka vieraiden seurassa joten arvata saattaa kuinka karmea järkytys se oli tytölle ollut, mielikuvitus oli ehtinyt laukkaamaan jo aina murhaajiin asti.

Olin ehtinyt saada tiedon tästä tapauksesta jo töihin ja työporukalle ehdin kerran jos eräänkin manaamaan kerjäläisiä, samat oli aatokset aika monella. Yksi apuopeista kertoi kuinka oli heikkona hetkenään antanut mansessa kadun kulmassa istuvalle naiselle pari euroa ja törmännyt hetken kuluttua samaan naiseen läheisessä kenkäkaupassa jossa tämä nainen oli sovittanut kalliita saapikkaita jalkaansa. Kyllä vihaksi pistää sano! Suunnittelinkin siinä jo että pitäisikö minun hommata se uusi doggi taloon ettei lasten tarvitse pelätä vai kirjaisinko sittenkin kissankorkuisin kirjaimin talon seinään "get the f*ck out of my property".

Muilla apuopeilla oli hauskaa kun suunnittelin englanninkielisiä tekstejä seiniin, siinä kun tuli muutama muukin loistolause nakattua ilmaan. Mutta jos ihan vakavasti asiaa ajattelee niin millä hiivatilla kiellät kerjäläisten ravaamisen ovellasi? Keskiviikkoiltanakin kun meillä kävi kerjäläisnainen lapun kanssa ja minua risoi tuolloinkin siinä määrin että kiskaisin oven tylysti nenän edestä kiinni ilmoitettuani että ei kiinnosta. Helketti soikoon.

Mutta tosiaan, iltapäivällä touhusin kotona muussit ja kylkeen sekä jauhelihakastikkeen pienemmille että broitsusoosin meille "isommille", poika 14v keskittyi siivoamaan alakertaa saadakseen rahaa hesereissulle. Tämä kun oli saanut edellisenä viikonloppuna kahden viikon viikkorahan joten nyt oli pakko tehdä jotain "ekstraa" jos mieli muutaman euron saada. Hyvää työtä tuo tekikin, on kiva aloittaa viikonloppu siistissä huushollissa jossa ei leivänmurut ja murot rapise jalkojen alla.

Ruoan jälkeen poika 14v lähti kaverilleen ja tuli vielä myöhemmin piipahtamaan kotona, kaverilla kun myös yövyttiin. Poika 16v pyörähti syömässä, tällä oli ollut koulusta hesan keikka open ja yhden muun oppilaan kanssa ja tämäkin lähti sitten kavereilleen lähinaapuriin yöksi. Tänä aamuna poika sitten menikin kouluun, heillä on avoimet ovet. Teini oli käynyt päivällä pikaisesti noutamassa vaihtovaatetta, hän on puolestaan tänään menossa poikaystävänsä ja tämän isäpuolen kanssa moottoripyörämessuille hesaan.

Liikkuvaa sakkia meillä. Prinsessa ja junnukin siirtyi ruokailtuaan viikkorahaostoksille lähikauppaan eikä tietenkään palanneet sieltä suorinta reittiä kotiin vaan kas, mummullehan nuo päätyivät. Sieltä kotiuduttiinkin vasta puoli yhdeksältä jolloin ukko lötkötti makkarissa yskivän speden seurana minun ja tämän ykkösserkun lötköttäessa olkkarissa telkkarin ääressä. Ykkösserkku on alkanut piipahtaa meillä useamman kerran viikossa joka on toisaalta ihan kiva mutta toisaalta taas ihan aina ei jaksaisi.

No, olipa seuraa siinä kutimen ja töllöttimen lisäksi, ukko kun vietti kaiken ajan siellä makkarissa koska spede ei tahtonut millään saada yskältään nukuttua. Junnukin ehti jo makkariin ja nukahtamaan ennen kuin ukko sieltä suoriutui olkkariin ja se ykkösserkkukin ehti juuri ja juuri lähteä ennen sitä pari tuntia sohvalla makoiltuaan. Niin muuten, muistaessa, eilen valmistui pipo prinsessan parhaalle kaverille joten nyt puikoilla keikkuu taas villasukat. Karmean tuottelias olen mä.

Tälle päivälle kaikki suunnitelmat on vielä auki. Hieman tuumailtiin eilen illalla josko lähtisimme tänään ukon kanssa kaksin syömään mutta näkee nyt kuinka tänne isommat kotiutuu. Me kun missasimme eiliset pippalot, anoppi näet täytti vuosia ja meitä soiteltiin useampaankin kertaan kylille pyörimään synttäreiden merkeissä. Muutenkin tuntuu vientiä nyt olevan, isäpuoli aka iskä oli esittänyt siskolle toiveen josko sekä he, sisko ja tämän miesystävä, ja me ukon kanssa menisimme loppukuusta iskälle illanistujaisiin. Hmmm.

Ja nyt. Siirrynpä ihan suosilla vetämään kunnon vaatteet päälleni, pelkkä kylpytakki kun ei suojaa karmeuksilta joita meillä on tänä aamuna kuunneltu. Junnu näet aloitti päivän huutelemalla sängystään josko äiti ja isi olisi kivoja ja tekisi vielä yhden vauvan, junnu kun tahtoisi ehdottomasti pikkusiskon. EI-sana tuli suht tomeralla äänellä kaksiäänisesti meidän sänkymme suunnasta ja tämä akka kampesi itsensä vauhdilla pystyasentoon. Että näin. Se on moro ja viettäkää kivakiva viikonloppu, saapa nähdä saanko pulinapussini suljettua muutamaksi päiväksi.