Että osaa risoa ja hyvin. Meillä harjoitetaan jälleen kerran kylmää sotaa. Tai mitä lie onkaan. Syksy ei todellakaan ole miehen aikaa, jos kevät menikin varsin mukavasti eikä kesässäkään ollut valittamista niin syksyllä kaikki on toisin. Se hiipii salakavalasti paikalle, ensin alkaa näyttää siltä että mies viihtyy monesti mieluummin itsekseen television ääressä tai sitten tämä on serkkunsa seurassa. Lopulta tilanne on se että miestä ei näy makkarin ulkopuolella kuin treenin ja ruokailun ajan.

Kaikki muu aika menee makkarissa televisioa tuijottaen ja lapsetkin kävelevät tehokkaasti suoraan makkarin puolelle jos heillä on asiaa ukolle. Jotenkin minä osaan aina missata tämän siirtymäkohdan ja huomaan yhtäkkiä muutaman viikon kuluttua että kas, ukko on tosiaankin linnoittautunut taas makkariin. Tänä syksynä en ehtinyt ottaa edes asiaa puheeksi kun tähän risomiseen liitettiin suunnaton ketutus joka aiheutuu suoraan ukon ja pojan 16v välisestä riidasta.

Mies ja poika onnistui näet taas ottamaan yhteen ja hyvin. Mikä ihme siinä on että aina jos itsellä on hyvä mieli ja tuntuu että kaikki on kivakivaa ja menee kivakivasti niin sitten on ihan PAKKO tulla jotain? Jos ei muuta niin aikuisen miehen on tapeltava keskenkasvuisen kakaran kanssa? Ja vielä niin typerästä asiasta kuin jäätelöstä! Huoh huoh ja huoh!

Ehkä minä olen yltiöpositiivinen mutta minä olen ollut kovin kovin tyytyväinen ja positiivisella mielellä tämän syksyn mitä tulee poikaan 16v. Tämä on näet herännyt joka aivaten ainoa aamu, yhtä aamua lukuunottamatta, omin avuin ja suoriutunut kouluun oikeaan aikaan. Koulukin on käyty niin kuin pitääkin ja mitään kupruja ei ole kyliltä kuulunut sen viimekertaisen, aina poliisille asti, kulkeutuneen typeryyden jälkeen.

Kotoakaan ei ole kadonnut mitään, ei sen enempää rahaa, karkkia kuin tyhjiä pullojakaan. Muutaman kerran olemme pojan kanssa keskustelleet varastamisesta ja pelikoneista ja kaikki on näyttänyt varsin hyvältä näin äidin silmin katsottuna. Kaahottaahan tuo vieläkin, menee ja seilaa edes takaisin, sotkee kaverikuvioitaan ja vaikka mitä, mutta ne ei-toivotut elementit touhuissa on pysynyt nyt pois. Ja sitten se iski.

Ukko näet nousi sieltä sängystään hieman ennen kymmentä pari ehtoota sitten, köpötteli pakastimelle ja kysyi olenko nähnyt tämän jäätelöpakettia. Niin niin, sitä keltaista jäätelöpakettia jonka hän toi itselleen kauppareissulla käydessään. No enpä ollut nähnyt. Valitettavasti pakastimessa oli pojan 16v lautanen jossa oli jäätelöä, tämä kun oli arvioinut mahansa vetoisuuden väärin ja telkkarin ääreen varaamansa litra olikin liikaa.

No siitähän se ajatus sitten lähti. Keittiössä istuva poika 16v sai huutoryöpyn niskaansa samantien. Tottakai tämä oli sen jäätelön varastanut ja antaa katsoa sitten että oli viimeinen kerta kun koskee ukon jäätelöihin. Siinä ei himppaakaan auttanut se että poika 16v huusi takaisin kuinka hän oli ihan itse ostanut jäätelöpaketin kotimatkalla ja kuinka hän ostaa lähes joka ilta, jos hänellä vain on rahaa, paketin jäätelöä itselleen.

Arvatenkin homma meni siihen että solvauksiakin lensi ilmassa, ukolle on jäänyt päälle merkillinen tapa pyrkiä alistamaan sanallisesti poika 16v näissä riitatilanteissa. Harmillista kyllä poika 16v menee huutoon mukaan ja jösses että se huuto on järjetöntä kun nämä kaksi alkavat tosissaan karjumaan. Tilanteeseen ei auttanut sekään että minä, joka olin juuri tulossa vessasta silmät ristissä aikeenani mennä sänkyyn koska olin lähes simahtanut jo nojatuoliin kesken ohjelman, totesin että lakkaisivat nyt ja poika tosiaan tuli jäätelöpaketti kainalossa sekä sinä että edellisenä iltana kotiin.

Keskinäinen luottamus näissä tilanteissa alkaa olla aika huonolla kantilla, ukko on päätynyt siihen että minä valehtelen pojan puolesta ja niin, pakko se on tunnustaa, minä olen päätynyt siihen että ukko sotkee asioita ja ehkä jopa keksii juttuja saadakseen riidan pystyyn. Tämä jos mikä on minusta huolestuttavaa, etenkin kun tässä kohtaa asiaa ei pystytä kunnolla keskustelemaan läpi. Ukko kun pysyy tiukasti kannassaan että minä valehtelen ja hän ei todellakaan muista väärin tai väitä läpiä päähänsä.

Saapa nähdä tuleeko tässä vielä kaksi porukkaa ennen kuin poika 16v on aikuinen, minä näet alan olla aika no, väsynyt, kyllästynyt ja vihainen. Pettynyt. Pojan 16v kasvatusta kun ei mitenkään tue se että tämä saa solvauksia niskaansa omassa kodissaan. Riidellä voi kaiketi haukkumattakin? Väsynyt olen taas siihen että nämä riidat tulee aina ihan yhtäkkiä jostain ja niiden perään kotona on monta aikaa vaivaantunut ja jäykkä tunnelma.

Miehen käytös taas aiheuttaa minuun sen pettymyksen tunteen, aivan samoin kuin aiheuttaa se että tämä ei luota minuun. Vihainen olen lähinnä siitä että nämä syksyt tosiaan menee näin ja että mies liittää näihin syksyihin aina sen piikittelynkin. Nyt kun on meillä on tosiaan jäykkä tunnelma niin eilen illalla tämän oli pakko todeta prinsessalle joka pohti kenen kanssa tämä menisi isona naimisiin että avioliitto on vihonviimeinen homma johon kannattaa lähteä. Huoh, huoh ja huoh.

Jotenkin olen niin korpeentunut taas että tämä korpeentuminen peittää alleen kaiken muun tunneskaalan. Onhan tässä nyt hittolainen ollut vaikka mitä kivakivaakin samalla. Junnu toi pari eri koetta kotiin, toisesta kolmea pistettä vajaat täydet pisteet ja toisesta täydet pinnat, prinsessa yllätti matikankokeella jossa komeili numerona kasi puoli. Poika 14v on saanut runsaasti kehuja opelta ja ilmeisesti pysytellyt tupakeista erossa.

Teini on toiminut monessa kohtaa oma-aloitteisesti ja tajunnut viimein mitä olen tarkoittanut kun olen sanonut että minulla ei riitä rahat ruokkia teinin poikaystävääkin. Ja eilen olimme speden kanssa vanhimmalla serkullani palauttamassa vesitonkkaa lainasta ja leikittämässä kissoja ja kas, serkku kehui speden puhuvan harvinaisen paljon poikalapseksi. Kissatkin oli in ja pop ja lapsi osasi käyttäytyä varsin mallikkaasti ottaen huomioon että kyläpaikka on lapsivapaa alue.

No, aamu on aina iltaa viisaampi, josko lopetan tämän aiheen vatvomisen tältä erää ja siirryn suosilla suorittamaan herättelytoimia. Kaikki menee tänään kasiin, paitsi poika 14v joka silti pyysi herättämään itsensä seiskalta. Edessä on apteekki- ja kauppareissut sekä prinsessan käyttäminen oikomishamppilääkärillä ja sittenhän meillä alkaa se rasvausoperaatio illansuussa. Että risoo valmiiksi sekin. Onneksi ukko on menossa huomiseksi päiväksi autoa laittamaan, minä en jotenkin nyt jaksa tätä silmissäni.

Se on moro ja viettäkää mukava perjantai, tällä kertaa en voi luvata edes pyrkiväni itse vastaavaan!