Kumman nopeasti tämä aika nyt kuluu vaikka tässä käkkylöidäänkin kotona tympiintyneenä. No, tympiintymiseen tullee muutos ihan näillä näppäimin, hoksasin näet yhtäkkiä että kappas jaa niin, meillähän on koulujen jälleen alettua suunnilleen samantien tentti edessä. Ehkäpä kaivan tenttikirjan esiin ja ryhdyn lukupuuhiin vielä tänään. Kenties teen ihan suosilla muistiinpanojakin, se kun on oppimistekniikka joka toimii minulla.

Eilinen lääkärireissu meni juuri kuten arvasinkin sen menevän; yskä voi kestää 6-8 viikkoa ja kun ei korvissakaan näy mitään niin ei tämä ole lääkekuurin paikka. Aha. Flunssa itsessäänhän alkoi jo marraskuulla. Jostain kumman syystä olen itse sitä mieltä että jossain kohtaa se lenssu pitää saada kuriin, vaikka sitten antibiootein sillä ei se nyt ole oikein laitaa että lapsi potee julmettua räkätauti kolmanneksen vuodesta yhtäkyytiä.

Annapa sille yskänlääkettä. Jep jep, annettu on. Pullollinen on mennyt ihan justaansa. Saattaa hyvinkin olla että kiikutan tenavan yksityiselle huomenissa JOS kaikki planeetat, onni ja hyväntuulisuus osuu yhteen. Siis jos. YYA-taho näet infoili eilen päivällä että hups, liiton rahojen maksupäivä oli sotkeentunut joulunpyhien takia ja korvaus onkin tilillä vasta perjantaina. Voitte olla varmoja että kirosin mielessäni. YYA-taholle en kironnut, eipä se tuolle kiroilu mitään hyödytä.

Lopulta laitoin tälle viestin jossa totesin että nyt on tilanne se, että minun on PAKKO saada tietää VARMAKSI saanko sitä rahaa tältä perjantaina vai en. Ensi viikolle en voi antaa asian enää mennä, tässä kaatuu talous ja oma hyvinvointi niskaan ihan näillä näppäimin ja koska olemme todnäk lähdössä sinne mökille ensi viikolla niin minun pitää saada KAIKKI asiat kuntoon tällä viikolla, jos ei muuten niin nostamalla pankissa lojuvan joustoluoton joka on siellä odottanut nostajaa jo... viitisen vuotta.

Uutta viestiä pukkasi puolen päivän jälkeen. Tilanne hanskassa, rahat nostettavissa perjantaina joka on vuoden viimeinen arkipäivä ja jolloin he saavat täydet korot pankilta kaikista näistä viivästymisistä. Että nyt mimmiseni, nyt sanot millä he voivat auttaa meitä. Siis täh? Riittää kun tuot käteistä, siinä on apua kerrakseen. No hänpä puhuu vielä tästä asiasta miehensä kanssa sillä hän totta tosiaan tahtoo jollain auttaa koska tämä sotku on kestänyt ja kestänyt ja kestänyt. Edelleen, käteinen kiitos.

Näin ollen olen ollut ymmärtävinäni että he saavat nostaa huomenna rahansa niin halutessaan ja sitten sitä pitäisi olla ja tulla ihan kunnolla. Se, tuleeko sitä onkin sitten edelleen toinen juttu sillä kyllähän tässä on alkanut usko horjua ja pahasti. No, sittenpä tuon näkee. Jos nyt saisi edes sen liiton korvauksen niin kiitos, nam, kiitän. En ehkä taputa karvattomia käsiäni yhteen koska oikeasti, siihen olen ihan liian väsynyt tämän sopan jäljiltä, mutta kiitän.

Olemme muuten suoriutuneet yllättävän vähin vaurioin näistä myrskypäivistä. Tiistaina sähköt oli pois puolitoista tuntia, maanantaina puolisen tuntia. Eilen valot ei edes välkkyneet mutta eipä eilen myrskynnytkään. Isompien lapsien muistissa on hyvin joulu kymmenen vuoden takaa jolloin sähköt katosi jouluaattona ensin kesken saunan lämmityksen. Sähkökatkoa kesti ja kesti ja lopulta minä istuin pimeässä saunassa kynttilöiden valossa tenavalauman kanssa.

Sähköt palasi passelisti siksi aikaa että sain ruoat lämpimiksi ja siirryttyämme ruokapöydästä lahjojen jaon pariin pam, ne meni taas. Jos kohta ensimmäinen sähkökatko oli ollut mielestämme pitkä niin se ei ollut mitään verrattuna siihen toiseen. Poika, nyt jo 17v, istui aattoillan otsalamppu päässä kokoamassa Lego Technics-sarjan autoa. Me muut pelasimme kynttilän valossa lautapelejä. Välillä haettiin lisää vaatetta päälle, pirtti kun alkoi jäähtyä aika ikävästi.

Sisälämpötila taisi tippua hyvinkin alle 15 asteen tuona jouluna ja voi kuinka jaksoinkaan tuolloin kirota seitsemänkymmentäluvun tyyliä jolloin monet purki puulämmitteiset muurit öljykaminoiden tieltä pois. Tämä meidän pirttimme kun on kokenut juuri sen kohtalon ja sitä manasin jo ostovaiheessa. Tarkoitushan oli että hankimme uuden takan olkkariin jossain kohtaa mutta tässä nyt on mennyt jo 12 vuotta ilman sitä takkaa. Kas kun piipun pääkin pitäisi sitten uusia ja sitä nyt ei vain ole saatu aikaan.

Tänään pitäisi jatkaa pyykkirallia. Teini toi eilen muovikassillisen petivaatteitaan pyykkiin ja telineet pursuaa jo ennestään eilisistä pyykeistä. Toivottavasti ne alkaa olla kuivia ja saan viikkailtua ne kaappeihin tänään. Yläkertapiipahdukset piristää edelleen suunnilleen yhtä paljon kuin giljotiinille astelu, joulu on saanut yläkerran kokemaan jälleen kerran räjähdyksen kaltaisen tilan. Prinsessan huone on toki kuin nuolemalla nuoltu mutta junnun huusholli... Voi prse!

Luulenpa että siirryn vähitellen tutkailemaan mitä sitä tekisi ja missä päin tätä torppaa, vai kaivaisiko sittenkin vain sen tenttikirjan esiin ja ryhtyisi lukupuuhiin. Oli miten oli, oikein kivaa torstaita silti kaikillen ja se on moro!