Ja pahasti. Tämä on nyt juuri näitä aamuja, jolloin tekisi mieli hakea rulla roudarinteippiä tai pino nippusiteitä tai köyttä tai ainakin kuulosuojaimet. Tiedättekö, aamuja jolloin lapsille on aivan ylivoimaisen vaikeaa olla edes suunnilleen rauhallisia. Suunnilleen normaaleja. Suunnilleen jotain! Meillä on siis aamu jolloin omia ajatuksiakin on mahdoton kuulla, junnu mekkaloi eli loikkii, hyppii ja selittää kovaan ääneen mitä milläkin hetkellä.

Ja siihen kun lisätään 11v pojan omituinen pörinä-ääni jota keksi pitää aamupalalla ja prinsessan hölinä niin arvatkaapa vaan kenellä piukoo päätä... Missä kuulosuojaimet? Missä MP kolmonen? Missä äänieristetty huone? Kaipaan hiljaisuutta, tässä ja nyt, edes vartiksi! Onneksi aivan kohta, pian, hetkenä minä hyvänsä, prinsessaa haetaan kouluun. Yksi ölömölö vähemmän. Mutta millä hiljentää junnu? Suukapulalla?

Josta tuli mieleen, junnu on tukossa. Astma-tukossa siis. Pitkästä aikaa. Eipä ole junnu tainnutkaan olla koskaan näin pitkää aikaa hyvässä kunnossa kun nyt on ollut. Useampi kuukausi on mennyt ilman mitään pahempia oireita, oireet helpotti samaa tahtia koivun kukinnan loppumisen kanssa. Eli kesä on päästy yksinkertaisella lääkityksellä, tosin lääketaukoa ei voitu pitää. Koetettiin kyllä, mutta kolme päivää tauon aloittamisesta ja pam, poika vinkui ja köhi astma-tyylillä.

Nyt vaikuttaa tosin siltä, että täytyy hetkeksi laittaa junnu tuplalle, ei hyvä ei. Mutta minkäs teet, elämä on.