Ja toisinaan sitten taas ei. Tästä päivästä saattaisi tulla juuri sellainen "ei"-päivä mikäli se olisi mahdollista mutta kun ei, siihen ei ole tänään tilaisuutta. Eilen siihen olisikin ollut tilaisuus mutta eilen ei ollut saamaton ja puolikuollut fiilis, toisin kuin tänä aamuna.

Niin, me koikkelehdimme speden kanssa reippaina neuvolaan eilen aamupäivällä. Tai koikkelehdimme ja koikkelehdimme, spede istui pulkassa ja äiti kiskoi lasta hampaat irvessä. Note to myself; jos olkapää on vihoitellut reilusti ja rauhottunut kivuista pitkällisen kylmägeeli/ibusal-kuurin jälkeen EI kannata kolailla tonnin painoista lunta eikä vallankaan kiskoa pulkkaa pitkin kyliä seuraavana päivänä. Jep jep, sieltä se kipu on tulossa taas...

Mutta niin, me siis pyörähtelimme neuvolassa ja joudunkin toteamaan että ei, minä en edelleenkään tule juttuun neuvolatätösemme kanssa. En. Ei kannata kysyä miksi, se on joku kemioihin ja elämänkatsomukseen liittyvä juttu sillä ihan ystävällismielinen neuvolatätönen meillä on ollut kaikki nämä vuodet. Jokin vaan ei natsaa, ei niin millään. Ehkä se johtuu siitä että neuvolatätönen kohtelee minua kasvotusten kuin vähä-älyistä? Puhelimessa juttu on aina ihan toinen joten ne kemiat ei toimi kasvotusten.

Oli miten oli, homma saatiin hanskattua, spede kasvaa tiukasti samaa tahtia kuin prinsessa aikoinaan ollen lähes identtisen kokoinen kuin prinsessa tämän ikäisenä, tällä on kertakaikkisen loistava näkö ja kuulossakaan ei ole valittamista. Myös kaikki taidot pelittää ikäisekseen oikein, mitä nyt sen ärrän puuttumista tätönen ehti hetken miettiä samoin kuin äännekorvautuvuutta joissain sanoissa. Sekin oli yksi juttu joka sai niskakarvani nousemaan pystyyn, kaveri on KOLMEVUOTIAS. Meillä on jokainen tenava oppinut ihan itse ärrän viisivuotiaana joten eiköhän spede jatka isompien linjaa, turha siitä on lähteä ongelmaa tekemään.

Pari piikkiäkin lapsi sai, meillä on rokotusohjelma todella pahasti myöhässä. Nyt on MPRt ja mikähän se toinen rokote olikaan, kunnossa. Niin, minulla ei ole sitä neuvolakorttia mistä asiaa tarkistaa, hitto soikoon. Rokotteiden anto kirvoitti tietty kunnon huudon, mitään muuta en oikeastaan odottanutkaan tapahtuvaksi. Samalla kysyin tarvitsemmeko me jotain rokotteita sinne Unkariin ja jäykkis sekä MPR kuulemma riittää. Minulla on itselläni näin ollen jäykkiksen haku edessä...

Kotiuduttuamme ruokin tenavat, kotona oli tasan kolme pienintä sillä poika 14v oli ehtinyt lähteä kaverilleen meidän neuvoloidessa. Siinä ruokailun lomassa ukon keskimmäinen sisko ilmestyi ovelle tuoden mukanaan julmetun muovikassillisen uusia vaatteita junnulle, en ole muuten hetkeen itse ostanut vaatekappaleen vaatekappaletta tälle. Aika näppärää että junnu on kolmesta poikaserkuksesta vanhin mutta ehdottomasti pienin! Ruoan jälkeen prinsessa liukeni paikalta serkuilleen ja junnukin ilmoitti lähtevänsä katsomaan josko kaveri olisi kotona.

Minä huomasin kulkeutuvani kuin itsestään makkarin suuntaan imuri kainalossa ja kas, ei aikaakaan kun makkari oli hyrskyn myrskyn. Onneksi sitä hyrskyn myrskyä ei kestänyt kauaa, makkarin kuositettuani koikkelehdin olkkarissa ja kas, kiskaisinpa siinä pintapuolisemman siivon eteiseen ja keittiöönkin. Ukkokin ilmoitteli töistä saapuvansa kotiin sittenkin jo kuuden jälkeen, ylitöitä ei ollutkaan kuin nelisen tuntia.

Kun viimein neljän jälkeen istahdin nojatuoliin ei mennytkään kuin tovi niin siskolikka ryykäsi käymään mukanaan muovikassillinen vaatteita minulle ja teinille sekä myöhästynyt synttärilahja ihan vain ja ainoastaan minulle. Sisko tietää makuni juuri eikä melkein, murrettua lilaa oleva reikäneule on juuri eikä melkein minua itseäni. Ihanaa! Tiedänpä mitä maanantaina laitan päälleni töihin jonne muuten odotan jo pääseväni.

Illalla pyörähdin vielä pikana lähikaupalla hakemassa leipomiskapineita, siskon poika täyttää vuosia sunnuntaina ja kekkerit on luvassa maanantaina ja luonnollisestikin olen lupautunut leipomaan kakun sekä Ullan tortun kekkereihin. Ullantorttu leipoontuu jo tänään sillä sen voi nakkoa pakkaseen, kakun teko onkin sitten edessä sunnuntaina. Tälle päivälle olen suunnitellut myös parin pellillisen pizzaa vääntämisen, oma kaulimenikin kun kotiutui eilen.

Mutta kuulkaa, kyllä tämä lomailu on tylsää touhua. Eilinen aamu meni ihan pyöriessä kun eihän täällä ole mitään tekemistä. Tai siis on vaikka mitä mutta ei mitään sellaista kivaa tekemistä joka inspiroisi ihmistä. Höh nyt! No, onpa tullut tehtyä kaksi hartiahuivia, pestyä kaikki pyykit ja siivottua sieltä täältä hieman tarkemmalla kädellä. Onneksi loma alkaa olla loppusuoralla, minä odotan jo kieli pitkällä maanantaita ja töihin pääsyä.

Ja nyt, siirryn ihan suosilla aloittelemaan sitä päivän leivontaosastoa, ts Ullantorttua ja pizzapohjien tuunailua. Prinsessa jäi muuten, yllätys, serkuilleen yöksi ja sitten tuleekin se ihan oikea yllätys, soitteli illalla saako hän mennä tänään DISKOON kaverinsa kanssa! Siis MEIDÄN PRINSESSA jota ei vielä muutama viikko sitten saanut oikein mihinkään serkkuja lukuunottamatta. Ou mai! Jään hämmästelemään tätä asiaa Ullantortun väännön lomassa joten se on moro!