Työmaalle paluu osoittautui vallan mahdottoman mukavaksi. Päivän ensimmäinen tunti käytettiin opekokouksessa istuen ja siitä siirryin ns omaan luokkaan tunniksi. Lievää mietintää aiheuttaa se, että oma luokka ei ole nyt se luokka jossa teen näytön, näyttöympäristöinä kun toimii yksi koulun kolmesta pienluokasta ja ip-kerho. Tänään ehkä ehdimme suunnitella tarkemmin näitä aikataulutuksia, ajatuksena kun kuitenkin on se että ehtisin olla siellä ns omassa luokassakin jonkin verran.

Pari seuraavaa tuntia vietinkin sitten pienluokan kanssa isossa luokassa johon nämä siirtyvät aina yllin tunneiksi. Tai ei kaikki, toinen puoli kolmosistahan siirtyy ylliin toiseen isoon luokkaan. Tunnit meni vallan mahdottoman mainion mukavasti, väliin osui ruokailukin ja kas, puolilta päivin minä siirryin jälleen tunniksi sinne omaan luokkaan. Ennen kuin huomasinkaan oli kello ehtinyt kahteen ja minä syöksyin kotiin.

Kotona minua odotti prinsessa, joka vietti eilisen kotosalla, kiitos julmetun räkätaudin joka on nyt muutamana yönä peräkkäin vienyt prinsessan äänen niin että aamulla neiti on vain pihissyt. Iltapäivää kohti olo on aina parantunut, niin nytkin, ja prinsessa istui hyvin rennonletkeästi nojatuolissa leffa seuranaan. Olinhan minä pari kertaa päivän aikana soittanut ja kysynyt onko kaikki ok, mutta hätäkös tuolla.

Koska menin lupautumaan työmaalla että olen tänään neljään niin se tuotti erinäisiä pakollisia toimintoja siihen iltapäivään. Teini kipitti palauttamaan yhtä vuokraleffaa ja nappasi samalla pari muuta tilalle ja minä ryhdyin vauhdilla laittelemaan sapuskaa haettuani speden tarhasta. Tonnikalapastaa tuunasin iltapäiväsapuskaksi ja siinä samalla kuorin kattilallisen soppapottuja. Ukon toettua päiväuniltaan join pikana kupposen kahvia ja siirryin suunnilleen valon nopeudella autoon ja kauppaan.

Olipa muuten mielenkiintoinen kauppareissu! Kävi näet niin että siskonmakkarat oli irtomyynnissä lihatiskissä ja minä kauppatätöselle ilmoittamaan että ottaisin palttiarallaa kilon niitä, kiitos. Kauppatätönen ryhtyi kiskomaan makkaranauhaa kohti pussia laskien samalla makkaroita, kiskoi lisää ja laski, ja vielä vähän ja laski. Lopulta tämä totesi, ilman että se pussi vielä oli vaakaa nähnytkään, että tässä on 960 grammaa ja nauroi päälle.

Ja eikun makkarapussukka vaakaan ja jännittämään kuinka lähelle ollenkaan tätönen mahtoi osua. Tadaa! 956 grammaa! Jonka korjasi tarkalleen 960 grammaan makkarapussukan päälle kiskaistu toinen suojapussi. Hohoo! Näppärää, tosin 22 vuoden makkaran punnintakokemuksella se ei kuulemma ollut oikeastaan kummoinen suoritus. 

Kotona keittelin vielä siskonmakkarasopan valmiiksi joten tämän päivän einehet tenaville on valmiina. Kohta puoliin tuuppaan lasagnen uuniin ukkoa varten, olipa hyvä että kerrankin tajusin käyttää ylenmääräiset kastikkeet tekemällä ison lasagnen lisäksi "jämälasagnen" jonka nakkasin paistamattomana pakkaseen. Siskonmakkarasoppa ei ole ukon ruokalistalla oikein missään tilanteessa, lihasoppa ja hernerokka on ainoat sopat joita tämä syö hyvällä halulla.

Tänään menen työmaalle vasta yhdeksäksi joten tiedä mitä kaikkea sitä tässä aamutuimaan tuleekaan tehtyä. Koneessa olisi pyykkiä jotka pyöräytin illan päätteeksi joten ne tuupin kuivumaan, tiskarissakin on puhtaita astioita joten senkin tyhjnnys on luvassa ja ehkä, mahdollisesti, kurvailen jopa imurilla näin aamusta. Saapa nähdä, toisaalta tämän aamun voisi koettaa ottaa rennomminkin, luvassa kun on uimahallireissua ja ip-kerhossahan ei sitten hiljaista hetkeä olekaan.

Ehkäpä saamme jopa suunniteltua työvuoroni tänään, jos ei muuta niin ainakin tämän ja ensi viikon osalle. Onneksi teini on tänään vapaalla ja ilmoitti jo eilen kahvilla istuessaan että hänhän voisi hakea speden tänään tarhasta jos minä kerran olen myöhempään töissä. Siinä samalla hän sopi junnun kanssa ensi viikon tiistaille leffareissun ja kas, samalla tuo totesi että ottaa junnun yöksi itselleen leffan jälkeen, jos vain passaa. No mikäs siinä sitten...

Oli miten oli, työmaalle oli ihan kiva palata. Paljon tuli tehtyä päivän aikana ja monenmoista nähtyä joten ei hullumpaa. Nyt taidan siirtyä tiskarin tyhjennykseen ja sitä kautta pyykkärin kimppuun. Kuulostaa muuten siltä että tiskarimme aikoo sanoa sopparinsa irti. Kone on alkanut pitää aika mahdottoman kovaa ääntä käynnistäessä ja sama kova ääni kuuluu aina ohjelman päätteeksi. Näinköhän...

Se on siis moro ja oikein mukavaa tiistaita kaikille! Minä pyrin toki samaan!