Sano Esko paskaa, näin äitiäni mukaillen. Ihme moniongelmainen tyyppi tuo Spede. Yöllä lähinnä. Eilen ei ollut tankkausiltaa. Ehei, tankkailua suoritettiin lyhyellä kaavalla illansuussa eli puoli viidestä seitsemään tankkailtiin kevyesti. Reilun parin tunnin session päälle nukuttiin sitten tyytyväisenä aina kymmeneen asti, ja yhdentoista jälkeen poika oli jo "naula päässä" niin sanotusti. Speden omaan sisäiseen kelloon luottavaisena jätin ulkoisen kellon virittämättä syöntien mukaan ja laitoin sen suoraan soimaan aamulla.

Kolmelta olikin sitten pojalla kiljuva nälkä. Eli neljä tuntia väli, kyllä se on kuulkaa fiksu tenava. Helpottaa kummasti omaa oloa, kun toinen osaa ihan itse määritellä syömistahtinsa sen mukaan, kuinka on päivän mittaan evästellyt. Ja tässä kohtaa iskikin sitten se moniongelmaisuus. Mikä ihme siinä sängyssä makuullaan syömisessä yöllä on niin vaikeaa? Siis kerrassaan mahdotonta? Mission Impossible... Ja äiree riepoi. Taisi tosin riepoa poikaakin, ainakin kädet ja jalat kävi siihen malliin.

Ei siinä sitten auttanut kun vetää kretonkia niskaan itselle ja kaapata tyyny ja Spede kainaloon. Miten ollenkaan äireellä kerrankin ollut aivotoimintaa öiseen aikaan, tajusin kopata varapeitonkin mukaan. Ja ei kun sohvalle järjestelemään makuupaikkaa. Ja kas, kummasti se makuusyönti sitten kävi sohvalla. Ei ongelmaa mitään. Syötiin ja nukuttiin tyytyväisinä navat vastakkain aina siihen asti kun kello pärähti aamulla soimaan. Kyllä nyt on kuulkaa todettava sekin, että on ne hyvät sohvat nuo uudet, aivan loistavat nukkumiseenkin.

Nyt on aamupalatkin vetäisty. Ja äiti kiskoo aamukahvia. Ja kiroilee mielessään. Kiroilee kiroilee, kun hoksasi että voihan paska sentäs, saunaan olisi kiva mennä huomenna. Illalla. Sitten juu. Vaan mikäs siinä on määräävä tekijä? No Spede tietty. Koko mahdollinen saunaprojekti on suoraan riippuvainen siitä, onko Spedellä tankki-ilta vaiko ei. Ihan turha kuulkaa edes kuvitella vievänsä maitobaaria tunniksi saunaan mikäli poika päättää leikkiä tankkeria. Pitäisikö sitä saunoa keskellä päivää, hittolainen.

BTW, en muista onko tullut mainittua, prinsessa pääsee leikkaukseen. Niks ja naks, kitarisat saa kyytiä. Prinsessalla kun on ollut vuosikausia jo kurkunselvittelyköhää. Ja nenä-ääni. Ja jatkuva tuhina nenän kautta kun koettaa sitäkin reittiä saada kurkkuaan auki. Aiemmilla lääkärikäynneillä minulle on joka kerran vakuutettu, että ei liity kitarisoihin, samaan aikaan kun mies on kotona vakuutellut kuinka se on juuri niistä kiinni, kyllä hän tietää koska itsellään oli samaa pentuna aina siihen asti kun hänen kidassaan tehtiin niks naks.

Sen verran hyvin prinsessan vaiva on tutkittu, että tällä oli kokeena jopa astmalääkitys, kas kun pikkuveljellä on astma, niin sopii olemaan prinsessallakin. Tottahan äiree lähtee kaikkiin kokeisiinkin mukaan, mikäli niillä edistetään hoitoa, siitäkin huolimatta että äireen teki mieli sanoa että "astma on your ass"... Ei auttanut astmalääkitys ei. Kolmen vuoden jälkeen sain säkällä (eli oma lääkäri oli lomalla ja sattui olemaan sijainen) lähetteen korvalääkärille ja katso, juu-u, ei ne niin isot ole että koko nenä-nielun tukkisi mutta reiluthan ne on, aika hiivatin reilunkokoiset. Ja leikkuriin...

Tänään ajattelin laiskotella. Eilinen äiti-äiti toiminta sai minun päässäni lisänitkahduksen aikaan, eli kaivoin illalla puikot ja langat esiin. Toisin kuin monet muut huippuluokan käsityöharrastajat en kudo vauvannuttua, en jumpperia enkä pipoa. En edes slipoveria ryhtynyt tekemään. Ehei, ihan perussetillä vedän, eli kudon villasukkia, kuten joka syksy ja talvi. Aika monet sitä taas tulee varmaan väännettyä, mutta syytä onkin, kaikki lähimmät naissukulaiset odottavat mitä luultavimmin taas löytävänsä uudet hipsut ensi talveksi joulupukin pikkunyssäköistä. Eli puikot saa viuhua. Ja ahkerasti...

Ja nyt, lisää kahvia, moro!