Miten ihmeessä minusta tuntuukaan, ettei meillä oikeastaan edes nukuttu viime yönä. Spede kiekuili omiaan ja junnukin näki levottomia unia. Ja sen kerran kun irkku olisi aamulla nukkunut pidempään, niin mitä vielä, spede heräsi kuuden aikaan. Nousi seisomaan ja kiljahti vaativaan sävyyn. Merkillinen tenava. Toisaalta, ehtii paljon kaikkea kun ajoissa herää, totta tuokin.

Onnistuin eilen kokoamaan täksi aamupäiväksi reipastahtista juoksua. Kohta lähdetään junnun kanssa tutustumaan eskariin ja samalla reissulla lupasin ostaa pojalle uuden hammasharjan. Muut kun sai viikonloppuna uudet ja eihän se nyt käy, vaikka kuinka junnun harja onkin vielä hyvässä kuosissa niin silti! Hän haluaa myös sellaisen jossa on kielenrapsutin. Samalla reissulla sitten.

Eskaritutustumisen jälkeen saankin kiitolaukata speden kanssa neuvolaan. Senkin sovin eilen. Kyllä irkku osaa. Rokotuksia ei ole luvassa, ne annetaan vasta kuukauden päästä lääkärineuvolakäynnillä, mutta mitat ja kehitykset katsotaan tänään. Hyvin tuo on kasvanut, eikä kehityksessäkään vikaa ole, nyt jo seistään muutama aika kerrallaan ilman tukea.

Viikonloppu aiheuttaa edelleen päänvaivaa. Kun ei vaan tiedä mitä tekisi. Toisaalta olisi ihan kiva lähteä mökille mutta toisaalta. Ukkolauma säntää rallitaipaleille aamukuudelta, piipahtaa päivällä mökillä ja jatkaa säntäilyään, saapuvat illalla sopivasti kolisemaan saunaan samoihin aikoihin kun spede menee maate, joten... en tiedä. Toisaalta taas jos jään kotiin, ei siinäkään mitään kivaa ole. Istun, teen kotihommia ja kuuntelen peruskitinää siitä kun ei päästä mihinkään ja ei ole mitään tekemistä ja silleen. Vaikiaa on, sano!

Nyt junnua loppukuosittamaan, lähtötohinat alkakoon. Se on moro, viettäkää leppoisa keskiviikko!