Niin. Irkku on potenut pirullista peukalokivistystä useamman päivän. Syytän kutomisinnokkuutta, vasemman käden peukalo on ottanut nokkiinsa. Toinen, valittettavasti osumaton vaihtoehto olisi, että olen taittanut sen. Kipu kun on samaa luokkaa eli peukku on ihan jees kunhan peukku on oikeassa kulmassa. Pienikin liikahdus väärään suuntaan ja tsai, kuka sinne koettaa rautanaulaa tuupata sisään. Koska äiti oli kuitenkin viisas nainen, oletan että vaiva hoituu äidin neuvoin - sillä se lähtee millä on tullutkin. Eli kutimet viuhui illalla töllöttimen ääressä jälleen kerran. Yksi hoitokerta ei ainakaan vielä riittänyt. Täytynee jatkaa harjoituksia tänä ehtoona. Joulunpyhät kun lomailin kutimistakin.

Olen tosin muutaman kerran miettinyt tuota äidin neuvoa ja sen paikkansa pitävyyttä. Olettanut että siinä voisi olla pointti ja ollut erittäin pettynyt kun en ole kovin usein huomannut sen toimivan. Yhtä ainoaa lasta täällä ei ole saatu häädettyä irkun sisätiloista käyttämällä samaa taktiikkaa kuin millä se lapsi on sinne saatu. Yhtä ainoaa kertaa selkäkipua ei ole saatu hoidettua niksauttamalla sitä uudemman kerran. En ole myöskään huomannut että naarmut menisi umpeen tai mustelmat katoaisi uusimalla vamman aiheuttanut toiminto. Tosin, en ole uskaltanut näiden suhteen neuvoa koskaan testatakaan paitsi niiden irkun sisätiloissa hengaajien kohdalla.

Ja jos on irkku epäkunnossa niin on sitä ukkokin. Tämä kun on vanha ja raihnainen ja niin, selkävammainen vaikkakin selkä on nyt saatu kuosiin syksyn mittaan fysioterapialla, jumpalla ja niillä kipulääkkeillä joita tämä ei muuten ole enää pariin kolmeen kuukauteen edes syönyt. Jokin selässä otti eilen taas itseensä. Toivottavasti vaiva on ihan pelkkä lihassysteemi ja menee ohi tuosta vaan, jos ei niin irkku alkaa kyllä hyppiä vielä ketutuksesta. Se, mikä selän kiputilat taas aiheutti, on arvailujen varassa. Oliko se lumityöt, lumimäen rakentelu vai sittenkin sen kolmannen epäkuntoisen sotaratsun hoitotapahtuma, mene ja tiedä.

Oli mikä oli, illalla ukko väänteli itseään tuskaisena sängyssä, hyvän asennon hakeminen kesti ja yöllinen merkillinen kolahdus, joka sai sekä ukon että irkun säpsähtämään sängyssä ja kiskomaan kylpytakit päälleen tarkastuskeikkaa varten, aiheutti lisäpuhinaa ukon koettaessa pysyä irkun kintereillä irkun pinkoessa yläkertaan. Se merkillinen kolahdus kun kuulosti ihan siltä että jotain tippui meidän makuuhuoneemme ikkunapellille ja irkullehan iski ensimmäisenä pelko siitä, että prinsessa on unipäissään onnistunut kampeamaan itsensä vintti-ikkunasta ulos ja tipahtanut. Ajatuksena toki täysin korni, ikkuna on niin pientä kaliiberia että junnun siitä ehkä saisi ulos mutta prinsessaa ei ja toisaalta, siinä on hyönteisverkkokin edessä että eipä tuosta ihan niin vain ulos loikita. Yhteistuumin päätimme langettaa syyn katolta tippuvalle lumelle ja jäälle.

Niin. Se kolmas epäkuntoinen sotaratsu. Kuulkaas nyt kansalaiset. Irkku ei tiedä pitäisikö tässä kirkua, hyppiä kiukkuisena vai sulkea vain silmänsä ja korvansa ja toivoa, että epäkuntoisuus tokenee itsestään ja sotaratsu osoittaa vain mieltään. Sotaratsulla kun on ollut sitä tapaa, viime talvena sitä mieltä osoitettiin pariinkin kertaan. Kyllä, kyseessä on Voldemar ja Voldemarin omituinen näkemys siitä, että tällä pitäisi ajaa lähes päivittäin. Nythän Voldemar sai seistä rauhassa pihassa useamman päivän, tosin pientä ihmetystä aiheuttaa irkun pienessä pähkinässä se että Voldemar toimi täysin moitteettomasti sunnuntaina kun irkku sillä kruisaili kylillä.

Eilen Voldemar ei sitten enää toiminutkaan. Akku tyhjä. Tätä asiaa irkku pohti ensin hetken ihmetellen, mutta ukon muistutettua siitä että Voldemar toimi samoin edellisenä talvena seistyään useamman päivän pihassa, irkku lopetti pohtimisen. Voldemariin vaihdettiin eilen uusi akku siinä manailun keskellä, olihan tuolla akulla toki jo ikääkin. Liekö se akunvaihtoasento ollut epäsuotuisa ukon selälle, mene ja tiedä, vaihtoehtoja siis tosiaan on tälle syylle. Akunvaihto ei selvästikään ollut kerrasta autuaaksi tekevä, ei sen enempää Voldemarille kuin ukollekaan, Voldemar näet jatkoi mielenosoitustaan välkkymällä kuin joulukuusi kojelaudastaan. Pakokaasujärjestelmän väitti olevan sekaisin kuin käkikellon konsanaan ja kumma kyllä, vika katosi taas kuin itsestään kun ukko sillä hetken kruisaili. Tänä aamuna Voldemar oli ilmoittanut saman uudelleen eli kai se on pakko sitten huoltoon taas...

Eikä siinä, irkku toki tietää että autoja kuuluukin huoltaa aika-ajoin ja autot kuluu käytössä ja niihin joutuu tekemään remontteja ja ... Mutta kun Voldemar oli juuri ennen joulua huollossa. Joka maksoi 650 euroa. Joka oli kilometrien mukainen huolto. Ja jota ennen Voldemar oli mennyt juuri viikko pari aiemmin katsastuksesta läpi tuosta vain. Että ei, irkku ei nyt tiedä pitäisikö tässä itkupotkuraivaroida, joulu sekä se huolto kun vei jo yhdessä kaikki säästöt joita niihin oltiin kerätty syksyn mittaan. Että tässä sitä sitten ollaan, kolme epäkuntoista sotaratsua.

Mutta tämä tästä epäkuntoisuusjaksosta, todettakoon loppuun että teini oli eilen ensimmäisen kerran ajoneuvon käsittelytunnilla ja oli tehnyt näyttäviä äkkijarrutuksia, pikakiihdytyksiä ja U-käännöksiä. Kunnes oli saanut hommaan tuntumaa ja tänään on edessä sitten toinen ajoneuvon käsittelytunti ja mahdollisesti osa tuosta liikenteen seassa. Irkku taitaa kaivautua maan alle tuoksi aikaa, tai ainakin napata muutaman nitron. Kai niitä jostain saa ilman reseptiäkin. Ja nyt, irkku päättää tämän raporttinsa tähän ja toteaa että siirtyy suosilla täyttämään pyykkikonetta. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai.