Tämä otsikointi jo lienee kertoi kaiken oleellisen. Olen muuten miettinyt tapaani kirjoittaa, eli kierrellen, kaarrellen, plääsäten ja pitkästi ja tuumaillut josko pyrkisin esittämään asiat lyhyemmin. Ytimekkäästi, kuten äiree olisi sanonut. Ja ehkä joku päivä vielä testaankin sitä mutta tänään ei näemmä ole se päivä, ei sittenkään että tuo ytimekäs otsikointi itsessään olisi voinut olla omiaan saamaan alleen nimenomaan sellaisen lyhyen ja ytimekkään kuvauksen päivän tapahtumista tyyliin:

"En leikannut nurmikkoa. Poika 15 sai paikattua vain oman pyöränsä renkaan. Teinillä on nokkosihottuma. Prinsessa sai myös allergialääkereseptin lääkäriltä. Kiroilin televisioasentajaa." Ajatelkaapa kuinka paljon nopeammin saisin asiat ilmi tällä mekanismilla ja kuinka paljon nopeammin te voisitte lukaista kuulumiset. Mutta ei, jotenkin tässä jää itselle puolipitoinen olo jos vain muutamalla lauseella kertoilee touhuistaan, tuossahan jää syyt, seuraukset ja mahdolliset manailunaiheet tai kommellukset kirjaamatta. Eli enköhän suosilla taivu normaaliplääsäämiseeni ja aloita ihan sieltä aamuselta.

Joka muuten sujui varsin mallikkaasti kerrankin. Lapset tuli tökittyä yksi kerrallaan ovesta ulos, paitsi tosiaan se poika 15v jonka äiti lomautti ja teini joka lomailee. Alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen en siivoillut sisällä normaalia kummoisemmin, en pyykännyt enkä tosiaan edes leikannut sitä nurmikkoa, jotenkin se aamupäivä meni hytkyessä speden seurana sinne tänne sisätiloissa ja odotellessa sitä lääkärikeikkaa.

Yllättäen rakkauden sumentamat aivot tuotti ihme kellonaikoja lääkäriajaksi ja me olimme teinin kanssa lääkärille ilmoittautumassa ennen kahtatoista kuvitellen ajan olevan kahdeltatoista. No eipä ollut, puoli yhdeltä oli aika varattuna mutta ne teinin rakkauden sumentamat aivot ei olleet kartoittaneet tällaisia pieniä yksityiskohtia aikaa varatessa. Koska olemme kuitenkin aika selvästi omalääkärimme suosikkeja (hehheh ja varmaan juu) huomasimmekin olevamme lääkärin huoneessa istumassa jo 12:15. Repikääpä siitä sitten!

Ennen kuin ehdin todeta mitään muuta kuin että taitaa olla viimeisiä kertoja kun teini äitiä huolii lääkäriin mukaansa oli omalääkäri jo tutkailemassa teinin kättä ja totesi painokkaalla äänellä että jahas, virusta nämä ei siis olleet kun aikaa on kulunut edellisestä käynnistä jo puolitoista kuukautta ja syyhyä tai vastaavaa nämä ei ole missään nimessä. Arvatkaapa kenen suupielessä nyki, minä sen enempää kuin teinikään emme ehtineet edes mainita tuohon mennessä että terkka oli diagnosoinut näppylät syyhyksi juuri muutamaa päivää aiemmin.

Teini selitti lääkärille tilanteita joissa näpyt tulevat, nehän kun tosiaan katoavatkin välillä ja hetken kuluttua päädyimme juttelemaan keskenämme lääkärin kanssa näppylöistä ja havainnoista mitä minä olen niiden suhteen tehnyt. Lekuri kohotti kulmaansa ja kysyi mitä minä oletan niiden olevan ja nokkosihottumaksi eli uritkeriaksi, vai mikä hitto se hieno sana nyt olikaan, minä niitä epäilen. Kas kummaa, lekuri oli päätynyt samaan siinä tutkaillessaan ja oireita kuunnellessaan. Teini sai siis kutinaa hillitseviä allergialääkkeitä reseptille ja samalla kertaa jutustelin prinsessan silmistä tämän kanssa ja kas, äiti sai prinsessalle samaisen reseptin kuin teinikin oli saanut. Tehokasta, sanoisin.

Iltapäivällä ukon kotiuduttua ja hiippailtua ruoan päälle kauneusunilleen ei mennytkään kuin tovi niin ovesta kolisi appiukko paikalle joten ukkoparka ei ehtinyt nukkua niitä kauneusuniaan vaan päätyi olkkariin jutustelemaan isänsä kanssa. Meiltä appiukko oli aikeissa suunnistaa suoraan mökille, matkalla tämä aikoi tosin käydä tilaamassa sen kauan puhutun mönkijän mökille samoin kuin ostamassa itselleen läppärin sinne. Mokkulanhan tuo hankki jo talvella ja nyt oli kova hinku päästä testaamaan josko mökillä jo toimisi nettiyhteydet hieman paremmin kuin sen aiemmin tapetilla olleen 56kbitin nopeudella.

Voin muuten kertoa että ilmeisesti toimii, appiukko näet piipahti iltasella naamiksessa kehuskelemassa kuinka liottelee varpaitaan laiturinreunalta. Ihan hyvä toisaalta että mökilläkin on mahdollisuus nettiin mutta toisaalta taas, turhaa. Appiukon tuntien tämä innostus menee onneksi nopeasti ohi eli todennäköisesti juhannuksena mökkimaisemissa ei ole läppäristä jälkeäkään.

Appiukon perään piipahti käynnille siskolikka ja lupasi minulle vinon pinon papereita luettavaksi kunhan on hakenut ne isältään. Sisko oli näet tilannut sairaalasta omat epikriisinsä ja mitä lie lippuja ja lappuja siinä pinossa sitten onkaan, tätä on ilmeisesti osin nykyisen työnsä vuoksi alkanut kovasti kiinnostaa mitä silloin hänen pentuvuosinaan, puhumattakaan murkkuvuosista, tapahtui noin terveydenhoidon silmin katsottuna. Siinä sitä tuleekin olemaan pumaskaa luettavaksi, siskohan oli pitkälti alle kymmenvuotias kun tällä diagnisoitiin syömishäiriö.

Henkkoht olen tosin sitä mieltä, että sitä syömishäiriöä ei olisi koskaan tullutkaan mikäli meillä olisi kotona ollut asiat toisin ja mikäli siitä ruokailusta ei olisi tehty niin stressaavaa tahtojen taistelua kuin meillä etenkin äidin osalta tehtiin. Toisaalta, ymmärrän minä äidinkin kannan, on varmasti ollut todella rassaavia tilanteita tälle kun pöydän toisella puolella on ruokaa mättänyt suuhunsa julmetulla ruokahalulla varustettu allekirjoittanut ja toisella puolella ruokaa lautasella edestakaisin tökkivä siskolikka.

Illansuussa meillä piipahti vielä eksäkin noutamassa teiniä ja tämän poikaystävää ja iltapalat lapsille tuupittuani pojan 15v tyttöystävä kurkkaamassa olisiko poika kotona. Ei muuten ollut, poika oli parkouraamassa aikaa kuluttaakseen, tämän paras kaveri kun oli joutunut kotosalle loppuillaksi kas kun he lähtivät yöllä kohti Thaimaata perheineen. Toki tämä meidän "varalapsemme" ,kuten häntä kutsumme, piipahti myös iltapäivällä heippoja huutelemassa, kolme viikkoa kun on pitkä aika olla reissussa.

Eilinen oli kaiken kaikkiaan varsinainen ovenkäymispäivä. Tänään onkin todennäköisesti rauhallisempaa sen suhteen ja koska ilmakin on heti aamusta kertakaikkisen ihana niin luulenpa että otan tänään sen ketutuksen niskaani ja kiroilen sen totaaliromu ruohonleikkurin kanssa pitkin pihaa. Ensin taidan tosin laitella ruoat tulolleen ja pyykkikoneen päälle, eilen kun en saanut oikein mitään aikaiseksi kummallakaan saralla.

Pidemmittä puheitta toivotan kaikille oikein mukavaa tiistaita ja se on moro!