Ja jopa heti vaikutti heräämiseen, eli ei Irkku ollutkaan valmiiksi kelloa kyttäilemässä ennen sen soimista. Olisi tehnyt mieli vaientaa koko vempain ja jatkaa vielä unien puolella. Mutta kun ei niin ei, ehdinpä juomaan teet rauhassa ennen prinsessan eskariin ja isompien kouluun herättämistä.

Neidillä on kehittynyt loistava rytmi nyt kevään mittaan, ei juuri yhdeksää kauempaa hereillä pysy ja herää ihan omin avuin kahdeksalta joka aamu. Tämä maanantai on vain siitä inhottava, että eskarilla on jumppa jonka vuoksi joutuvat menemään jo kahdeksaan. Kellojen siirron vuoksi ei ottanut unikaan eilen tullakseen silloin yhdeksältä joten voi olla takkua tiedossa.

Mies meni taas omalla autolla töihin eli minä joudun suunnittelemaan huomiselle ja torstaille leikkikerhoon viejän kolmelle tanavalle. Tai torstaiksi en, silloin tytöt ovat vapaalla joten heidän äiti vienee, mutta tiistaiksi on pakko. Muuten voisin itsekin viedä kävellen kerholaiset, vaikka se kävelyreissu onkin turhan pitkä tällä hetkellä, mutta kun minun on oltava samaan aikaan kivenheiton päässä hakemassa eskareita. Toinen auto on hakusessa mutta edistystä ei ole tapahtunut.

Varsinainen kiirehän asian kanssa on miehen mielestä tietysti vasta kesäkuulla, kun tällä itsellään on kesäloma. Silloin on pakko olla toinen auto, että hän voi lähteä mökille ja jättää auton minulle. Aina välillä minun tekisi mieli takoa tuon päähän järkeä, minä kaipaisin sitä toista autoa nyt! Jos tekisi niinkuin siinä nelosen uuden sarjan mainoksessa, ottaisi vaan ja ostaisi auton? Mitähän mies tuumaisi?

Sain eilen pyykkivuoren purettua ja tälle päivälle olisi vaikka mitä tekemistä luvassa. Ainoa todelllinen ongelma on ruoka. Ei minkäänlaista ideaa siitä mitä tekisi. Omalle sakille voisi säveltää jotain uutta mukavaa, mutta hoitotyttö2 rajoittaa ruokalajit muutamaan hassuun. Ja minun ei todellakaan tee mieli makaronia saati jauhelihaa kastikkeena tai keittona. Vaikeaa on siis...

Nyt irkku vaikenee, prinsessa kaipaa herättäjää.