Niin että sanoinko? Tästä merkillisestä kesälenssusta, joka täällä kiertää? Tulihan se sitten spedellekin, tottakai, ja täydellä teholla. Kuin naula päähän suunnilleen. Illansuussa mietin jo kuinka kätevää olisikaan jos äidin voisi monistaa kahdeksi, reppana kulki perässä, renkusi jaloissa ja kitisi kun itse yritin laitella parille isommalle iltapalaa. Toisin kuin yleensä, jolloin spede aloittelee iltapalansa kasilta, oli pakko ottaa poika iltapalattamaan jo puoli kahdeksan, niin väsynyt, nuhainen ja itkuinen pieni oli.

Kuumaltahan tuo siinä sylissä tuntui ja kas, liki 39 näytti mittari. Eli joku sen sitten sairastaa oikein kuumeenkin kera. Onneksi tauti on nopea, ukko ilmoitteli illalla töistä että olo alkaa olla jo normaali. Sairastettuaan vajaan pari päivää. Toivottavasti spedellä kuume tekee homman vielä nopeammaksi, takana on sen verran levoton ja uneton yö, että irkku oli lievästi sanottuna kuutamolla kun heräsi. Hullusti vain on kroppa jo koulukellotuksessa, puoli seiskalta herää väkisin vaikka kuinka kuvittelisi nukkuvansa pidempään.

Eilinen meni muutenkin vauhdilla. Kävin ostamassa siimaa naapurilta lainattuun siimaleikkuriin palauttaakseni sen ja samalla kertaa ostin naurettavan hintaisen siimaleikkurin meillekin. Tarvetta kun on eikä sitä aina kehtaa käydä aidan takaa ruinaamassa. Ajatuksenani oli siinä nurmikonleikkuun lomassa kiskoa kukkapenkkien ja marjapuskien reunustoja sillä, ikäänkuin koemielessä. Ja pah, nurmikko jäi puoleen leikkauksen suhteen. Eikä ainoastaan speden takia, pääsyyllinen oli, yllätys yllätys, lasten kyhäelmä jonka nämä olivat ovelasti virittäneet pensaan alle.

Ruohonleikkuri jumitti. Ja koska se oli pakko kääntää kyljelleen, että näin mitä siellä alla oli kun se niin yhtäkkiä leikkasi kiinni, niin olisiko tuolta sitten valunut bensaa liikaa tulppaan tai öljyt pihalle tai mitä lie, mutta käyntiin se ei samantien enää lähtenyt. Kyhäelmä oli joku ihme rautavaijerisysteemi kivillä ja kepeillä höystettynä, ovela paikka sille on tottakai rehevän ruohon seassa, niin ettei sitä huomaa muuta kuin kyseistä kohtaa ronkkimalla tai niin, ruohonleikkurilla päälle karauttamalla. Vaijeri oli kietoutunut terän ympärille ja nalkittanut sen, sitä siinä sitten setvin auki ja tosiaan, loppunurtsi on vielä leikkaamatta. Toisaalta ehkä hyväkin, tällekin päivälle on luvattu niin ihanaa säätä, että jos ja kun se kone vain virkoaa, niin irkku päristelee nurtsin loppuun. Spede viihtyy yllättävän hyvin vaunuissa istuskelemassa ja arvioimassa irkun touhua.

Kun nurmikko jäi puolitiehen, siirryttiinkin sitten sisätiloihin leipomaan. Olin luvannut pojalle 11v sen leivontakeikan ja olin ohjeistajan toimessa kun poika väkersi muffinseja. Sellaisia, johon tämän kaveri hakkasi vasaralla pussin sisällä amerikanpastilleja sekaan. Ei hassumpia, onneksi laitoin tekemään kaksinkertaisen satsin, niitä on vielä tenaville tälle päivälle makupalaksi.

Kuten aiemminkin totesin, eilinen meni todella vauhdilla ja eihän ne tapahtumat siihen vielä päättynyt, että sain speden hyvissä ajoin nukkumaan samoin kuin prinsessan ja junnunkin, lisämausteensa iltaan antoi teini. Teini tutustui alkukesästä tyttöön, vai pitäisikö tuota sanoa jo suunnilleen naiseksi koska "tyttö" on likempänä kahtakymmentä, mutta kuitenkin. Tämä kaveri kävikin meillä pari kertaa, pääasiallisesti teini kuitenkin oli tämän luona. Irkku, joka on kyylä, kyttä ja vaikka mitä kuulemma, kun teinin kavereista on kyse, ilmoitti jo tuolloin että ehei, en pidä. En tykkää, mutta millä minä kiellänkään. Kieltoa on kokeiltu, eikä se saanut aikaan muuta kuin salaa kaverilla oleilun. Ennemmin on sitten rehellisesti kaverinsa luona niin että itse tiedän missä tämä on. Tunnetustihan kielto on varmin tapa houkutella toinen juuri siihen ei toivottuun toimintoon.

Eilen illalla teiniä ei näkynyt aikataulun mukaan kotona. Aikani odottelin, soitin sitten perään. Teini ei päässyt lähtemään. Tämä kaveri oli napannut teinin polkupyörän avaimet eikä suostunut avaamaan kämppänsä ovea takalukosta, olisittepa kuullut sen huudon mikä teinin puhelimen kautta kuului. Niin painokelvotonta tekstiä, että en kehtaa sitä edes kirjoittaa näkyviin. Ehdin jo miettiä poliisejakin paikalle, hoksasin onneksi käskeä teiniä antamaan puhelintaan kaverille. Onneksi se tehosi, kaveri antoi avaimet, ovea tämä ei tosin avannut edelleenkään vaan huusi ja meuhkasi teinin takana. Lopulta käskin teinin sanoa kovaan ääneen osoitteen jossa oli, tulen vaikka helketti soikoon hakemaan oven läpi jos muu ei auta. Vielä hissin ovenkin taakse tämä kaveri tuli potkimaan ovea ja huutamaan. Minä suunnilleen tärisin paitsi kauhusta, myös kiukusta. Minun lapseni, minun teinini, ja jumankauta joku helketin mielenvikainen akka ei päästä tätä kämpästään ulos. En uskaltanut päästää teiniä puhelimesta ennen kuin tämä oli todellakin polkemassa kotiin päin. Toivottavasti teinin omatkin silmät aukesivat tässä, siltä tuo ainakin illalla kotiin tultuaan kuulosti.

Ja koska siinä iltasella sitä jännitystä, niin eiköhän irkku meinannut siinä sydärinkin vielä saada illanpäätteeksi tupakalle mennessään. Joku hittolainen sähähti ja putkahti näkyviin ulkorappujen alta kun olin menossa ottamaan junnun pyörän päältä tämän paitaa. Kääks! Ihan lievästi huokaisin helpotuksesta kun sähähtäjä osoittautuikin vain siiliksi, mutta kun meillä ei siilejä ole pahemmin näkynyt. En osannut edes ajatella että rappujen alla sellainen voisi koikkelehtia. Kerran koko tänä aikana kun olemme täällä asuneet on pihassa käynyt siili ja sekin ihan pihan perällä puskien juuressa. Nyt mietinkin jo pitäisikö tuolle jotain sapuskaa talon nurkalle laitella, mutta toisaalta. Taitaisi sapuskat kadota naapurin ison kollin suihin, siis tuon joka pihassamme myös majailee päivittäin.

Ei hiittinen, nyt loppui tämä lurittelu, spede heräilee. Se on moro ja viettäkää vähemmän tapahtumarikas torstai!