Eilinen työpäivä meni vauhdilla. Miinus se viimeinen tunti, se tuntuu kuluvan aina matelemalla eikä liene ihme; tekemisen määrä on siinä kohtaa suunnilleen nolla. Saapa nähdä mitä ensiviikko tuo tullessaan sillä tuolloin ohjattava lähtee käsittääkseni heti koulutuntien päätyttyä ja minulla ei kaiketi ole siinä kohtaa enää sen kummemmin tekemistä mikäli sitten ei onni potkaise ja joku taideaineluokkia opettava opettaja tarvitse ohjaajaa päivän viimeisille tunneilleen.

Kieltämättä siihen asti kun ohjattava on paikalla onkin sitä tekemistä ja runsain mitoin. Tosin toteanpa tässä ja nyt ettei se tekeminen ole varsinaisesti sitä mihin olen kouluttautunut. Eilenkin väritin ja luin, väritin ja luin ja vain kotvan ohjasin kuten olen tottunut tähän asti tekemään. Mukava oli toki huomata ipssä, jossa pääsin viimein kunnolla jutustelemaan muidenkin ohjaajien kanssa, että samansuuntaisin ajatuksin he kulkevat.

Tarhatätinähän ohjattavan kanssa siellä on. Ja vieläpä erittäin kiinteäsuhteisena tarhatätinä, onneksi siihenkin saatiin pientä muutosta eilen rukkailtua. Jatkossa, aivan kuten eilenkin, toinen ohjaaja käy lapsen kanssa ruokailussa ja minä saan tuossa kohtaa nollata täysin itseäni liki puolentunnin ajan. Sen puolituntia käytin eilen, ja käytän todnäk jatkossakin, pyörähtämällä lähikaupalla hakemassa pientä syötävää ja istumalla kotvan opehuoneella. 

Kummasti se kotvan kestänyt poistuminen työmaalta latasi akut eilen. Selvästi se tauko yhteisolossa teki hyvää lapsellekin ja tämä oli yhteistyökykyistä yhteistyökykyisempi siinä kohtaa kun opehuoneesta astuin ulos ja tämä odotti toisen ohjaajan kanssa minua käytävässä. Ruoallakin takuulla oma osuutensa sillä lapsi vuoroin väritti, vuoroin nojasi olkapäähäni samalla kun luin tälle tarinaa. Himppanen töitäkin saatiin tehtyä siinä tunnin aikana ja kas, ipn puolelle siirtyi mukanani edelleen tsemppaava tenava.

Tänään onkin sitten luvassa se palkkiopäivä, niin hienosti lapsi tsemppasi. Puolenpäivän jälkeen mopo oli lähteä taas muutaman kerran käsistä mutta kummasti pieni kuiskaus "älä nyt vaan enää sähellä, jaksa vielä tsempata vähänaikaa" auttoi. Niin, se palkkio. Ulkoilua on luvassa, se kun on lapselle ihan ykkösjuttu ollut näinä päivinä kun olen ollut paikalla. Toivotaan siis ettei sada, ainakaan kaatamalla, siinä kohtaa kun meidän pitäisi ulkoilemaan suunnata.

Pientä harmitusta itselleni aiheutti väkisinkin eilen se, että sen alkuperäisen kouluni pienluokan ope hihkaisi illansuussa facessa minulle että kai haet. Haen mitä? Molin sivuille on tullut ilmoitus alkuperäisen kouluni rehtorin laittamana ja sielläkin olisi pitkä sijaisuus tiedossa, alkaisi tämän kuun lopussa. No, en hae. Työsoppari kun on tehtynä ja tokihan siinä on se neljän kuukauden koeaika ja todnäk jokainen kollega tuolla koululla jossa nyt olen ymmärtäisi miksi vaihdan paikkaa mutta ihan tämän lapsen takia en kertakaikkiaan voi vaihtaa.

Rehtori siitä oli vinkkaillut pienluokan opelle, hän tietää kuinka paljon olemme tekemisissä joten ilmeisesti se paikka olisi ihan otettavissa mutta ei. En vain voi. Jotenkin omatuntoni ei anna tässä kohtaa myöten. Olkoonkin, että vaihtamalla pääsisin taatusti tekemään juuri sitä mihin koulutuksen olen hankkinut, pääsisin touhuamaan vauhdilla töitä pitkin päivää eikä niitä pitkästyttäviä hetkiä enää olisi mutta ei. En vain voi. Täytyy toivoa että ensisyksynä aukeaisi paikka tuolla koululla uudemman kerran.

No mutta, ehtihän sitä nyt ennen iltaakin olla tapahtumia. Minä kurvailin eilen työmaalle koeajossa olleella kärryllä ja edelleen on pakko ihmetellä miten hyvin manuaalivaihteet selkärangassa ollenkaan onkaan. Penkinsäätö sinne ja tänne sai ajoasennonkin muuttumaan täydelliseksi eikä se kaasukaan tuntunut alkuunkaan enää jäykältä. Työmaalta kurvailin tarhalle ja noudin speden joka tuijottei kärryä hämmentyneenä: "eihän se ookaan valkoinen, sehän on vihreä". Totta, auto on tosiaan vaaleanvihreä eikä valkoinen vaikka toki iltahämärissä se valkoiselta näyttikin äkkiä katsottuna.

Kotona ruokin tenavat ja einehdin pikaisesti itsekin, hörppäsin kupposen kahvia ja suuntasin kirjastoon kirjoja palauttamaan. Teini lähti kyytitytöksi ja nautiskeli kärryn kyydistä, kieltämättä tätäkin hieman kammotti korkeus jossa suhasimme. Muuten, siihen tottuu yllättävän nopeasti, itsestä se ei tuntunut enää työmaalta palaillessa millääntavalla korkealta. Näkyvyys kärryssä on ihan toista luokkaa kuin voldemarissa, samoin ketteryys vaikka muilta osin se voldemarille häviääkin satanolla.

Himpan myöhemmin kurvailimmekin sitten jo ukon kanssa keskustaan kärryllä ja kas, kävimme tekemässä kaupat siitä. Eli niin. Nyt on tällä naikkosella auto ihan omilla nimillä. Ukko toimitti kuskin virkaa ja totesi kotiin palaillessa että hänkin voisi sillä kyllä ajella sillä sehän on varsin pirteä menijä. Tiedän, sitä se on. Sitä en tiedä kummalla ukko saa tänään kurvailla kauppareissunsa nyt aamupäivästä sillä spede oli eilen sitä mieltä että tänään menemme mustalla autolla mutta voihan tuo olla että mieli on ehtinyt jo taas muuttua.

Tänään ukolla alkaakin taas iltavuorot joten ehkä viimein saan ihan vain olla kotona työmaalta palattuani. Tuntuu, että koko tämä alkuviikko on mennyt simppelisti ryntäillen milloin mihinkin suuntaan. Ehkä se tästä lähtee tasaantumaan? Lauantaina ukko lähtee serkkunsa muuttoa tekemään tämän kanssa ja serkun tyttönen taas suuntaa meille siksi aikaa prinsessan seuralaiseksi. Minulla sen sijaan ei ole MITÄÄN suunnitelmia lauantaille, luulenpa että ihan vain olen ja hoitelen kotihommia kuntoon. Kieltämättä työviikolla ei kovin paljon ehdi.

Edelleen odottelen saavani työmaalta itselleni tunnukset sillä ilman niitä en pääse täyttämään populusta saati edes tutustumaan siihen. Josta tulikin mieleeni, ehtisiköhän tänään joku ohjaajista ohjattavan lähdettyä opastamaan minua kyseisen ohjelman saloihin jo ennalta? Palkanlaskijallekin pitäisi ehtiä soitella, käydäkin siellä kaiketi pitäisi mutta kysynpä vaan että missä välissä. Tämän työpäivä kun ehtii loppua joka aivaten ainoa päivä ennen kuin omani päättyy. Kaikkea sitä kans.

Vaan jaa. Josko nyt siirtyisin entraamaan itseäni työmaakuosiin. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai!