Tänään on koulu-kotipäivä.Toisaalta ihan mukavaa mutta toisaalta, ei jaksaisi. Väsyttää, sano. Sikäli onni, että junnu on kipeänä, nyt ei ole ketään joka menisi kouluun jo kahdeksan kintaalla. Poika 13v menee isänsä kanssa kymmeneen ja minä menen sitten prinsessan kanssa puoli yhteentoista. Kummankin koulupäivä päättyy yhdeltä mutta samapa tuo, iltameno kun on vielä auki. Oikeastaan tiedän sen varmaksi vasta kun tulen sieltä koululta, pelkän aamun perusteella en uskaltaudu vielä sanomaan juuta enkä jaata.

Niin, junnun lämpö oli eilen aamulla 38.3 ja niissä lukemissa se sitkeästi pysyttelikin koko päivän. Pääkipua lukuunottamatta poika oli muuten hyvässä kunnossa, ruoka tosin ei maistunut koko päivänä mutta pari leipää ja yksi banaani sentään katosi päivän aikana pojankin suuhun. Illalla tämä alkoi yhtäkkiä yskiä. Kuivaa, inhottavaa ärsytysyskää vaikka selvästi kuuli kuinka lima liikkuu jossain syvällä. En tiedä onko tässä itse liiankin herkillä vai mikä on, mutta soitin suosilla ensiapuun. Selitin oireet, junnun astmataustaa ja hoitaja toisessa päässä totesi heti on varmempi tulla näytille. Aika saatiin puoli kymmeneksi illalla.

Enpä muista ihan hetkeen käyneeni niin hiljaisessa ja rauhallisessa ensiavussa. Tarkkailussa taisi olla pari ihmistä, toimenpidehuoneissa kaksi mutta muuten paikalla ei ollut hoitajien, vartijan ja lääkärin lisäksi ketään. Vartija on siis saapunut meidänkin terkkariimme, tämä epidemia rokotuksineen on näemmä saanut kaikki terveydenhoitopisteet varautumaan mitä en kyllä ihmettele uutisia luettuani. Hoitaja otti ensitöikseen junnulta CRPn sormenpäästä. Aika oli vartin verran myöhässä, lääkäri kävi toimenpidehuoneissa ja palasi huoneeseensa, taas toimenpidehuoneeseen ja taas omaan.

Junnuparka oli todella väsynyt ja kylmissään. Odotellessa luettiin satukirjaa, katseltiin televisioa, puhuttiin jauhesammuttimesta ja sen toiminnasta, hoitajien kahvihuoneesta ja kaikesta muusta mitä junnu ympärillään havainnoi. Lääkärin kutsuttua meidät huoneeseensa totesin tämän olevan yksi miellyttävimpiä lääkäreitä pitkiin aikoihin. Tämä jutteli junnun kanssa, kyseli ensin tältä ja luki junnun tietoja koneelta, ja vasta tämän jälkeen kyseli äidiltä tietoja. Keuhkoista ei kuulunut mitään hälyttävää, normaalit astmalapset ahtaudet jotka sopi puhalluksiinkin hyvin, korvat oli kunnossa ja kaiken kaikkiaan lapsen yleistila suhteellisen hyvä.

Tutkittuaan lääkäri totesi yksikantaan että tällaisessa tilanteessa kun ei voida olla täysin varmoja onko kyse flunssasta, kausi-influenssasta vai sikainfluenssasta ja lapsi kuuluu riskiryhmään, hän suosittelee tamiflukuuria. Se kun auttaa parhaiten jos sen aloittaa kahden vuorokauden sisällä sairauden puhkeamisesta eli tässä kohtaa aikakin olisi juuri passeli. Ainoa huono puoli lääkkeessä on se, että se pitäisi hakea Tampereelta päivystävästä apteekista joten hän ymmärtää kyllä mikäli lääkettä ei voida ottaa junnulle.

Jaarsumma mitä, mansen reissu sinne tai tänne, tottahan otin lääkekuurin junnulle. Lääkäri selitti pitkään lääkkeen toimintaa, antotapaa ja sitä kuinka tärkeäksi hän kokee riskien minimoimisen kun on kyseessä kuitenkin hankalaoireinen astmalapsi. Lääke pysäyttää infektioiden leviämisen ja viruksen etenemisen, tämä on kuulemma se tärkein pointti. Edelleen jatketaan avaavan ottamista neljän tunnin välein ja tarkkaillaan mihin suuntaan vointi notkahtaa. Yö nyt näytti ainakin suht hyvältä, kuumekin on tainnut laskea himppasen yön aikana ja yskä helpotti ainakin nukkumisen ajaksi.

Tässäpä se ongelmanydin sitten onkin. Tänään pitäisi ukon kanssa lähteä viettämään niitä kaksinkeskeisiä pikkujouluja. Paikallismatsi luvassa, hyvää syötävää ja rauhallista baarissa istumista. Saa nähdä uskaltaako sitä toteuttaa mitään näistä, oikeastaan koko homma on nyt kiinni siitä kuinka junnu voi. Jos tämä on samassa voinnissa kuin eilen tai paremmassa niin mikä jottei, mutta jos olotila on himpankin huonontunut niin ei meistä ole lähtijöiksi. Viime yöksikin otimme pojan varoiksi väliin nukkumaan, vaikka se nyt saattaakin olla joissain määrin hätävarjelun liioittelua. Itseämmehän me sillä rauhoitimme.

Mutta niin, katsellaan. Nyt siirryn suosilla tyhjentämään pyykkikoneen, täyttämään astianpesukoneen ja touhuamaan kotihommia ennen kuin on aika alkaa valmistautua sinne kouluun. Viettäkää mukava lauantai ja se on moro!