Niitä on ollut tarjolla viimeisen tunnin ajan ja reippaalla kädellä sittenkin. Poika, tänään 15v, sai kuin saikin mopokortin suoritettua ekalla yrittämällä. Ja tietäähän sen, hyvä kun poika pysyi nahoissaan kotiuduttuaan kummisetänsä kanssa katsastuskonttorilta. Onneksi irkku oli kaukaa viisas ja leipoi aamulla kakun 15-vuotispäivän kunniaksi. Kakun nähdessään poika oli vielä enemmän tohkeissaan, kakku ja mopokortti ja kaikki. Miten päin siinä nyt ollenkaan olisi ollutkaan.

Huomautettakoon että tämä kyseinen nuorimies on lapsistamme se, joka vielä 13-vuotiaana sekosi täysin sukkiinsa jouluna saatuaan kauan toivomansa lahjan. Samanlaisiin riemunpurkauksiin ei meillä pysty tämän lisäksi kuin junnu. Muutenkin poika elää kovin tunteella, kummisetä kertoi ettei tämä ollut pystynyt edes nukkumaan viime yönä ennen neljää kun maha oli ollut kuulemma niin täynnä perhosia ja pelkkä mopokorttikoe pyörinyt mielessä.

Poika malttoi istua alas siksi aikaa että söi kakkua, selitti mopokorttikoetta, kertoili kuinka katsastuskonttorillakin oli onniteltu syntymäpäivän vuoksi ja mitä kautta hän lähtisi nyt skootterilla kummisedälleen. Ruoka ei kelvannut, kas kun siellä mahassa niitä perhosia, eikä kakustakaan uponnut kuin puolikas pienestä siivusta, niin kun ne perhoset.

Onneksi irkku oli ollut kaukaa viisas muutenkin kuin vain kakun muodossa ja totesi jo kummisedälle tämän tullessa pojan kanssa, että on parempi että poika on ensi yön kotona ja ajelee tämän päivän liikenteen seassa omalla kylällä, kummisedälle kun on kuitenkin parikymmentä kilometriä matkaa ja mahtaako kaikki tiet tuolla olla ennestään tuttujakaan. Kummisetä oli samaa mieltä, ensin on parempi todellakin totuttautua ajamaan muun liikenteen seassa eikä lähteä suinpäin pidemmälle ajomatkalle.

Ja kuten varmaan arvaattekin, irkku on nyt viettänyt aikaa suunnilleen shaisset housussa viimeisen tunnin-puolitoista. Luvattuaan ensin palata tunnin päästä ja että soittaa, mikäli kotiutuminen sattuu venymään poika lähti hakemaan puheaikaa kännykkäänsä ja tietysti skootterilla. Irkku tuijotteli kelloa ja hieman ennen sovittua kotiintuloaikaa poika soitti olevansa tädillä kahvilla. Arvasihan tuon.

Hetki sitten poika palasi vain pyörähtääkseen sisällä ja taas tuo lähti. Tällä kertaa ilmoittamatta mitään kotiintuloaikaa eli tässä saa olla shaisset housussa nyt ennaltamääräämättömän ajan. Kääk! Onneksi tiedän että poika osaa kyllä ajaa, skootterinkäsittely ei tule olemaan ongelma. Irkkua hirvittää lähinnä se muu liikenne, sitä kun mökillä ei ole ja tuollahan poika on pärrännyt enemmänkin mopon kanssa jo muutaman vuoden ajan. Ei auta kuin ristiä sormensa ja toivoa parasta.

Mutta niin, kuten huomaatte irkku on täällä eikä mökillä. Siirsin suosilla lähdön huomiselle aamulle, hyppään tuolloin lasten kanssa junaan. Ukko kuskaa meidät asemalle joten koko homma on helpompi toteuttaa tuolla keinoa. Yksi pieni juttu nyt on selvittämättä vielä, voi toki olla ettei se ole ihan pieni juttu etenkään jos sitä ei selvitä, mutta niin, papalle pitäisi vielä soitella josko hän hakee meidät asemalta aamupäivällä. Voi olla aiheellista kysyä.

Ukko tulee illalla sitten perässä, arvioitu mökille saapumisaika lienee puolenyön aikoihin. Irkku laski jotenkin ihan omiaan kun ukko mietti eilen takaisintuloa että ei taideta mahtua autoon jos he tulevat yhdellä autolla. HE tarkoittaa ukkoa ja tämän serkkupoikaa. Serkkupojan koira on se jonka mahtumista kyytiin ukko mietti. Miten siinä irkku sitten laskikin kun totesi, että mahtuuhan tuo nyt yhden pienemmän tenavan peräluukkuun, ei tenava nyt niin paljon tilaa siellä lisäpenkillä vie.

Jätin sitten serkkupojan laskematta. Hittolainen, meitähän on 3 pientä ihmistä, 2 aikuista ja yksi teini takaisintulomatkalla ja kun auto on seitsemänpaikkainen ja koira vie yhden niistä paikoista niin täynnähän se on. Serkkupojan istuin meni irkun mielessä suoraan koiran takaliston alle. Hmmmm. Olisi ehkä syytä pitää ajatuksensa kasassa ainakin ajoittain ja muistaa että serkkupoikaa ei voi sitoa esim kattokaiteisiin vaan tuon on kyllä päästävä auton sisätiloihin istumaan, kuten muidenkin matkustajien.

Tämän päivän ohjelmistossa on ollut paitsi sen kakun leipominen ja shaisset housuissa jännittäminen, myös siivous, pyykkäys ja ruoanlaitto. Eilenhän nuo kaikki reippailumuodot ruoanlaittoa lukuunottamatta jäi asteelle saamaton eli tekemättä. Ukkoonkin puri ilmeisesti jonkinasteinen touhuvaihde, tämä kun siivosi makuuhuoneen siinä irkun siivotessa muita huoneita ja imuroidessa. Nyt sängyllä odottaisi vino pino puhtaita vaatteita viikkailua ja kaappeihin kiikutusta.

Kassinkin irkku ajatteli pakata valmiiksi vaikka mietin, etten sitä itse huomenna junassa mukanani roudaa vaan pakkaan vain ne ihan pakolliset iltakapineet selkäreppuun. Saa ukko tuoda varsinaisen vaatekassin tullessaan, samoin hän on aikeissa tuoda kauppakassin. Kauppaan hän silpaisee huomenna meidät vietyään ennen töihinlähtöään. Kuten huomaatte, kuviot on aika hyvin nyt hallussa. Taidankin itseasiassa soitella kohta sille appiukolle aamupäivästä, tietää sitten paremmin kummalla junalla menemme, aamuyhdeksän vai -kymmenen lähtevällä.

Ja nyt irkku siirtyy ihan suosilla laittelemaan niitä pyykkejä. Muuten on vaarana että irkun loppupäivä menee notkuessa töllön ja netin seurassa ja sehän ei sovi, eihän. Hyvää keskiviikon jatkoa kaikillen ja se on moro!

PS. päähän koskee edelleen, merkillisesti kipu helpottaa iltaa kohti. Näinköhän hautoisi tosiaan poskiontelotulehdusta, illallakin kipu katosi kun nenä alkoi yhtäkkiä valskaamaan...