Olen istunut kohta tunnin silmät ristissä odottaen koska saan kaapata tenavan kainalooni. Nukuttuani tukevasti puolitoista tuntia alkuyöstä ja erittäin risaisesti sen jälkeen lähinnä torkahtelumekanismia hyödyntäen ja pientä ihmistä tasaisin väliajoin sängyn ulkopuolelle nostellen. Väliaikoja olen käyttänyt oksennuksen siivoamiseen milloin lattialta, milloin sängyn laidasta, milloin lapsen koivista ja milloin omista käpälistäni. Kyllä, meille rantautui oksupoksutauti jota en todellakaan tilannut saati pyytänyt. Voi hanuri.

Syy miksi päätin nousta tunti sitten istuskelemaan silmät ristissä ei sekään ole itseni päättämä. Ehei, meillä tämä päätös syntyi speden toimesta, tämä kun poistui äidin ja isin välistä hieman ennen puolta kuutta herättääkseen prinsessan ja pyytääkseen tältä kaakaota. Minä havahduin vasta siihen vaiheeseen kun prinsessa ja spede käveli peräkanaa alakertaan ja opastin prinsessan takaisin sänkyynsä ja tietysti epätoivoisena äitinä yritin opastaa spedenkin takaisin vuoteeseen sen kaakaon kanssa.

Jep, en onnistunut. Paitsi siinä prinsessan opastamisessa. Spede päätti asettua sohvalle juomaan kaakaoa joten istahdin itse tähän nojatuoliin odottamaan koska se oksu tulee. Ei ole muuten tullut vielä ja kaakaon juomisesta on jo reilusti yli puoli tuntia. Mahaa ehdittiin toki valittaa heti kaakaon perään jonkin aikaa mutta sitten tuli nukkumatti ja nyt poika nukkuu. Odotan silti suosilla edelleen, oksupoksu kun tuli yölläkin ihan yhtäkkiä sen enempiä varoittamatta, ensin kuului vain pulina lapsen mahasta, nieleskelyä kotvanen ja pam, poika heräsi samalla hetkellä kun joutui avaamaan suunsa ulos pyrkivän evään edestä.

Tästä on tulossa pitkä pitkä päivä. Niin se on. Ja mikä inhottavinta, tästä saattaa tulla vielä pitkä pitkä viikko ainakin jos tauti kiertää jokaisen tenavan läpi. Saapa nähdä ollaanko meillä vapuksi kuosissa? Huonolta näyttää jos ei tauti sitten toimi kiivaalla tahdilla ja kaada paria lasta kerralla. Ou mai, pitäkää peukkuja, minä ainakin pidän.

Eilen oli muuten aivan ihana ilma. Ihanaa ilmaa juhlistaaksemme me köpöttelimme speden kanssa läheiselle kiskalle ja istuimme hiekkalaatikolla. Rapsutin hieman siinä ohimennen kukkapenkkejäkin mutta sen kummemmin en pihahommia touhunnut. Voisin sanoa että meillä oli oikein mukavaa siinä istuskellessa. Ja tälle päivälle on luvattu vielä parempaa ilmaa, harmi että spede ei taida tänään ulos jaksaa loikkia jos sitten tauti ei tosiaan nyt luovuttanut.

Eiliseen kuuluu myös järkytys jonka koin ja jonka suhteen jäin miettimään että olenko ylivarovainen? Junnulla oli näet pihassa pari kaveria ja tämä kaveritiimihän kuuluu sarjaamme vauhdikkaat. Kolmikon kohdalla ei voi puhua varovaisuudesta eikä sen puoleen myöskään etukäteen miettimisestä, oli touhu mikä tahansa. Junnu tuli ylpeänä esittelemään keppiä joka oli puukolla terotettu todella teräväksi ja kas, siinä samalla selvisi että toisella niistä koulukavereista oli puukko mukana.

Niin. Ekaluokkalainen, puukko taskussa ja tapahtumapaikkana vilkas alue. Seurana kaksi vilkasta ekaluokkalaista sekä puukkomestarin oma viisivuotias pikkuveli. Puukko tanassa kuljettiin pitkin ryteikköä joka sijaitsee meidän torppamme ja sen vilkkaa kävelytien välissä. Kaukana turvallisesta toiminnasta minun mielestäni, olkoonkin että pojat on poikia ja näiden pitää saada opetella vuolemista ja puukon käsittelyä partiomeiningillä. Minä otin ja soitin pojan äidille joka totesi samantien olevansa hyvin tietoinen siitä että pojalla on se puukko mukana ja jonka mielestä juttu oli ok.

Minusta juttu ei ollut alkuunkaan ok ja lähetin pojan viemään puukon kotiin, meno kun oli vähintäänkin kyseenalaista puukon mukana kuskaamista ajatellen. Ylivarovainen? Aivan sama, minä en todellakaan kaivannut paikalle poliiseja jotka joku ohikulkijoista olisi saattanut soittaa ja vielä vähemmän puukkoon tai terotettuun tenavan ranteen vahvuiseen kepakkoon kompastunutta mukeloa, joka olisi hyvinkin saattanut olla tuloksena ryteikköjuoksusta puukko taskussa tai kädessä, vähän sen mukaan oltiinko aikeissa hakea joku kepakko jota vuolla vai oliko aikomus vain juosta toisen perässä.

Kolmikko hajosi tällä minun toimenpiteelläni hyvin nopeasti, puukkosankari lähti veljensä ja sen toisen kaverin kanssa muualle leikkimään ja junnu suuntasi serkuilleen. Minä en todellakaan tajua kuinka kukaan antaa vilkkaalle penskalle puukon mukaan kun tämä lähtee kavereille? Ja vielä natiaisikäisen pikkuveljen kanssa? Keskellä kaupunkialuetta? Olkoon kuinka tiukkapipoista tahansa, minusta on hyvä että lapset opettelee puukon käsittelyä mutta siinä kuuluu olla kyllä aikuinen valvomassa toimintaa. Pisti melkein jopa kiukuksi.

Vaan nyt siirryn suosilla vaihtamaan tämän upean aamulookin eli kylpytakin oikein vaatteisiin vaatteisiin. Spedekin havahtui sopivasti hereille ja pyysi lisää juotavaa eli näinköhän tauti alkaisi toeta. Viettäkää mukava maanantai ja se on moro!