Vaan eipä tämä akkakaan mikään maailman virtaviivaisin juuri nyt... Ensinnäkin, eilen iski katastrof! Sellainen muotoa ripuli. Heti miten sen jälkeen kun olimme olleet junnun kerhon kevätjuhlissa, jossa oli myös pari muuta vauvaa, speden ikäluokkaa kumpainenkin. Vauvat möyri lattialla keskenään meidän vanhempien ihastellessa kultakäpystemme laulu- ja leikkiesitystä. Ja niin kuulkaa, kotiin kun päästiin niin pari tuntia ja pam, spede pieraisi, kakka kiipesi samantien niskaan asti ja voi sitä hajua. Ripuli. Oikein sellainen perusmallinen jossa pieru on kaiken pahan alku ja juuri. Että ketutti. Paitsi meidän puolesta, tänään on ohjelmassa teinin kevätjuhlat ja miehen siskon valmistujaiset, huomenna muiden lapsosten kevätjuhlat, niin myös niiden kahden muun vaavinkaisen puolesta. Ihme jos ei tarttunut. Perkema!

Samaista selkäänkiipeily tuotosta spede suolsi tasaiseen tahtiin siinä illan aikana vielä pari kolme kertaa ja lopulta irkku teki sen, mitä ei tietenkään saisi tehdä. Kaivoi jääkaapista actimelin jogurttijuoman ja juotti puolet putelista spedelle. Spede maiskutti tyytyväisenä, taisi olla herkkua. Ja mikä parasta, seuraavat pierut oli pelkkää ilmaa eikä illan viimoinen kakkakaan ollut enää mikään kiipeävä malli vaikka löysä olikin, tosin, ei niin pieni määrä mihinkään kiipeäkään. Annan nyt aamustakin spedelle juomaa, josko tuo tosiaan olisi SE pelastava juttu.

Ja koska tämä akka tosiaan on sekaisin, niin kalenterin katseluunhan tuo etenkin tuntuu vaikuttavan. Eilinen speden hammaslääkäri onkin ikäänkuin tänään. Tai siis ei ole, kun jouduin sen perumaan, kas kun ne teinin juhlat on samaan aikaan. Nih. Tosin nyt aamusta irkku joutuu kiitolaukkaamaan yhteen haastatteluun, jonka olin unohtanut, olipa hyvä että kurkkasin sähköpostiini. Siitä sitten kiitolaukkaamalla kotiin ja teinin kouluun. Jonka jälkeen kiitolaukataan sinne valmistujaisiin, mikäli speden maha siis jatkaa ok-linjaa.

Loppuun vielä tämä irkun totaaliärsytyksen aihe. R-kioskin mainos. Se, jossa joku tyttönen kehuu kuinka maailman paras tunne tulee kun saa jotain uutta tavaraa. Miten me lapsiamme opetamme? Miten media näitä opettaa? Että kunhan saat uutta kamaa uuden päälle, niin onni on taattu. Ei ihme, että nuoret masentuu, puhumattakaan nuorista aikuisista, jos maailmankuvasta luodaan näin kieroutunut. Perkema, että pisti risomaan. Manaisin enemmänkin, mutta en ehdi. Kiirus nääs... Se on moro!