Eikä kello ole kuin hätinä kolme. Hittolainen, mikä siinäkin on että kaikki kasautuu yhdelle päivälle. Positiivisia tosin lähes kaikki, pojan 14v saamaa jälki-istuntoa lukuunottamatta. Ensinnäkin, prinsessa vaihtoi luokan sisäistä ryhmää. Jes! Tosi hyvä ja hieno juttu, että opettaja oli valmis kallistumaan samaan kuin minä, eli prinsessa pitää saada kaveriryhmäänsä ennemmin kuin että tämä pidetään osin kaverittomana ryhmässä johon aikanaan ekaluokalle meni .

Se ekaluokan ryhmäkin osoittautui jo viime vuonna huonoksi jutuksi, ei ole kovin kiva kun menee parhaan kaverinsa kanssa samalle luokalle, samaan ryhmään ja pam, muutamassa kuukaudessa se paras kaveri on löytänyt paremman kaverin jonka kanssa sitten yhdessä juonitaan leikit niin, että niihin otetaan mukaan kaikki ryhmän tytöt paitsi se yksi hiljainen joka ei osaa puoliaan pitää. Ja koska viime vuosi oli muutenkin jotenkin todella kenkku kun oma ope oli viikon välein milloin sairaslomalla, milloin kuntoutuksessa, milloin virkavapaalla niin asiaan ei saanut mitään muutosta aikaan. Oma ope ei ehtinyt mitään huomaamaan ja sijaiset taas vaihtui niin taajaan, ettei kukaan ehtinyt asialle mitään.

Tänä vuonna opettajia onkin sitten kaksi, oma ope, se ekan ope, kun jäi osaeläkkeelle eli ehkä ne mahdolliset saikutkin jää vähemmälle ja jos ei jääkään, niin ajatuksena on ollut että tämä toinen uusi oma ope paikkaa silloin. Propsit ja halaukset ja vaikka vielä suukot rehtorille. Ja ilmeisesti tällä uudella opella on myös eri tavalla silmää luokan tilanteelle ja ehkä myös enemmän tajua siitä, kuinka julmia ja ilkeitä lapset osaavat tänä päivänä toisilleen olla. Aina ei kiusaaminen näytä kiusaamiselta, ei sitä aina aikuinen huomaa. Eli ehkä tänä vuonna koulukin luistaa eri tahtiin ja ne kenkutukset koulupäivän jälkeen jää vähemmälle.

Toinen ehdottoman hyvä ja positiivinen juttu tapahtui taas nettimaailmassa tutustumani ihmisen hyväsydämisyyden ansiosta. PostiPaavo kiikutti postilaatikkoon pakettikortin ja siellähän se oli, muumiläppäri spedelle. Voi hittolainen, ihan oikeasti todella hyväsydämisiä ja anteliaita ihmisiä on edelleen olemassa! Junnukin on sitä innokkaasti testaillut nyt iltapäivän ja hyvin tuo näyttää sillä oppivan uusia juttuja.

Ja jottei nyt kenellekään tulisi sellainen olo, että eihän nuo nyt ole vielä mitään, niin todettakoon että speden lääkeasiatkin on enemmän kuin kunnossa. Soitin tänään astmapolihoitajalle ja lopputulema on se, että spede pidetään jatkossakin singulairilla koska tuo on niin tehokkaasti ehkäissyt keuhkoputkentulehdukset tältä. Nytkin kaverilla on päällä räkätauti mallia maximus, mutta minkäänlaista pihinää saati rohinaa ei ole ilmassa ollut. Upeaa, että tämäkin asia hoitui näin mallikkaasti ja helposti hoitajan kanssa juttelemalla.

Ja tätä ette kyllä arvaa, mutta ei tässä vielä kaikki! Ehei, poika 12v löysi kotimatkalla komean läppäkännykän jonka sitten kiikutti äidille tyyliin "soitatko vaikka tohon äiti-numeroon". Ja äitihän soitti ja toinen äiti vastasi ja poika 12v kiikutti kännykän oikealle omistajalleen. Jonka äiti oli jo puhelimessa nauranut onnesta moneen kertaan kuinka oli ollut jo varma ettei tuota enää löydy, ja kuinka hyvä olikaan että löytyi. Poika palasi kymmentä euroa rikkaampana palautusreissultaa. Ja tyytyväisenä siitä, kuinka rehellisyys tosiaan kannattaa.

Niin. Että kovin on ollut tapahtumantäyteinen päivä tämä. Ja jottei nyt aivan päästäisi pelkillä taputuksilla ja hehkutuksilla, niin todettakoon tähän loppuun että spede on paitsi räkimystaudissa myös ripulilla. Taitaa olla samainen tauti joka on kiertänyt jo prinsessaa lukuunottamatta kaikki muut. Pah. Tässä sitä sitten saa putsata sekä ylä- että alaosastoa pikkumieheltä kun kumpikin pää falskaa.

Ja nyt päätän raporttini tapahtumarikkaalta päivältä tähän ja siirryn köökkiin, potut lienee kypsiä. Se on moro ja viettäkää hyvä loppupäivä.