Se olis kuulkaa työssäoppimisjakso sitten ihan lopuillaan. Höh. Ihan turhan nopeasti meni, niin se on! Vaan hauskaa on ollut, sitä ei käy väittäminen hetkeäkään! Tuntuu totta tosiaan lottovoitolta kun sain omaksi opeksi juuri hänet jonka sain sillä yhteistyö on totta tosiaan toiminut paremmin kuin hyvin ja tekemistä on riittänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Eilinen päiväkin suorastaan viuhahti ohi vaikka oma ope ei ollut edes paikalla, kas kun niitä valmisteluja ja valmisteluja ja valmisteluja.

Valitettavasti niitä oli niin paljon etten ehtinyt kaikkia saada edes valmiiksi mutta väliäkö tuon, tänään on uusi, vaikkakin kiireinen, päivä. Minä näet aloitan työpäivän pitämällä ekan tunnin omalle luokalle äikkää, oma ope kun on OHRn kokouksessa ekan tunnin. Suunnitelmat on selvät joten eipä hätiä, hommahan toimii ja vallan mainiosti oman luokan kanssa.

Eilen oli se junnun palaverikin. Sanotaanko niin että itselle jäi hieman sellainen hämmentynyt olo. Hyvä ja hämmentynyt. Paikalla oli minun lisäkseni junnun oma ope, pienluokan ope ja erityisope joka johti puhetta. Ja hyvin johtikin, ensin käsiteltiin junnun olemiset ja voinnit kotona, sen jälkeen omassa luokassa ja lopuksi sen muutaman päivän pienluokkajakson kuulumiset. Junnun oma ope yllätti, siitä se hämmennyskin johtuu, tämä kun oli kääntänyt kelkkaansa aika reippaasti.

Ei hän oikeastaan haluakaan juuri nyt junnua pienluokkaan, viimeiset pari viikkoa kun on ollut paljon rauhallisemmat lapsen kanssa. Suuri osa luokan ja junnun ongelmista on ollut junnusta johtumattomia ja hänelle on selvinnyt sekin että junnun kynien ja kumien katoamisepisodin takana on aivan toinen ihminen kuin junnu. Se, kuka se ihminen on, on hänellä tiedossa, mutta tunnustusta ei ole vielä kuulunut ja sitä hän lähinnä odottelee.

Jos sitä ei tule niin hän jatkaa tutkintojaan vielä tarkemmin niin että voi olla satavarma syyllisestä. Ja kun hän on tämän huomannut on hän samalla huomannut että junnusta tehdään herkästi syntipukki luokassa ihan kaikkeen jota tämä ei ole edes tehnyt. Tämä syntipukiksi leimaaminen tapahtuu siis muutaman muun oppilaan osalta sillä ovathan he huomanneet kuinka moni asia on mennyt junnun piikkiin aiemmin. Liekö siinä sitten suuri syy sillekin miksi junnu koulua niin kovin vihaa tällä hetkellä ja se oli tekijä joka oli saanut junnun oman openkin huolestumaan ja sitä kautta tarkkailemaan luokan toimintaa.

Pienluokkajakso taas oli mennyt kertakaikkisen hyvin. Junnu tekee töitä kuin höyrypää luokassa ja sitä tulosta todella syntyy. Sitä ajatellen pienluokka voisi olla siis vallan mainio ratkaisu lapselle tällä hetkellä, totesi sekä pienluokan ope että erityisope yhteen ääneen. Mutta toisaalta taas toki se tilanne että poikaa on riepoteltu nyt pitkin poikin, se taas laittaa harkitsemaan jokaista siirtoa tällä hetkellä vielä hieman tarkemmin kuin jos kyseessä olisi riepottelematon lapsi.

Junnun oma ope oli edelleen tiukasti sitä mieltä että mieluummin ei. Johan lapsi käy siellä kahdesti viikossa matikassa joten kyllä hän pitäisi pojan mieluiten itsellään muun ajan, etenkin kun heillä alkaa ilmaisutaito äikässä ja, kuten olimme jo aiemmin yhdessä todenneet, junnu nauttii yli kaiken esillä olemisesta joka näkyy tällä hetkellä koulussa lähinnä pellen roolina luokassa.

Erityisope on kieltämättä fiksu nainen. Tämä totesi että tärkeintähän olisi se että lapselle saataisiin tässä ja nyt niitä positiivisia kokemuksia OPPIMISEN saralta, ei niinkään sen esiintymisen, sillä viha koulua kohtaan on jollain saatava poikki. Jos sitä vihaa vielä lisää himpankin verran luokassa tapahtuvat kiusanteot niin sitäkin ajatellen peli olisi hyvä puhaltaa poikki ainakin joksikin aikaa. Hän ehdottaakin että junnu siirtyy toistaiseksi pienluokkaan ja tilanne katsotaan uudelleen hiihtoloman alla.

Ei hassumpi ajatus, tuumin minä ja junnun omakin ope alkoi vähitellen antaa periksi asiassa. Silti. Nyt alkaa sellaiset touhut jotka olisi niin omiaan junnulle että toisaalta, ei hän tahtoisi juuri nyt tätä antaa mutta ehkä se on tosiaan paras lapselle itselleen tällä hetkellä. Päätös siirrosta oli kuin olikin loppupeleissä yksimielinen ja tällä kertaa tämä siirto tehdään pilkuntarkalla tyylillä. Junnun oma ope kun haluaa myös keskustella siirrosta junnun kanssa mutta ei missään nimessä ennen kuin minä olen tämän kanssa keskustellut joten siirto tapahtuu ensi viikon tiistaina.

Onko siis ihme että olen lievästi hämmentynyt? Syyslomasta astihan tämän asian kanssa on väännetty ja käännetty ja minulla on ollut kaiken aikaa sellainen olo että junnun opettaja tahtoo junnusta eroon vaikka väkisin. Ja nyt sitten tämä onkin huomannut ettei asia olekaan ihan niin kuin hän on kiireissään olettanut sen olevan ja aikansa tarkkailtuaan luokkaa todennut että metsään on menty ja reippain ottein. Merkillistä!

Likipitäen samantien palaverin jälkeen lähdinkin jo kotiin, hain speden tarhasta ja vain olin ja öllötin. Mahaosasto ajaa minut ihan aikuisten oikeasti umpihulluksi, rennieä on mennyt kuin kurkkupastilleja suunnilleen ja maha vain velloo ja velloo ja polttelee. Eilen illalla, vihdoin ja viimein, hoksasin ottaa ukolta yhden somacin ja kuulkaapa nyt! Enpä ole nukkunut yhtäkään yötä tällä viikolla niin hyvin kuin viime yön! Yhtä ainoaa kertaa en herännyt siihen että mahaa olisi poltellut ja olinkin totaali-ihmeissäni kun kello alkoi soida aamulla.

Tänään on luvassa hektistä menoa työmaalla, onneksi spede jää viettämään vapaapäivää isin kanssa joten työmaalle siirtymät ja kotiutumiset sieltä tapahtuu paljon helpommalla kaavalla. Ajattelin kokeilla josko saisin sen hektisyyden siirrettyä vielä kotiinkin ja saisin vielä tänään kirjoitettua toisen esseistä valmiiksi. Saapa nähdä kuinka akan käy! Ensi viikolla minun ei pitäisi mennä kertaakaan työmaan suuntaan mutta pakko kai se on myöntää että mieleni minun tekisi edes yhdeksi päiväksi kiitolaukkailla sinne. 

Vaan jaa. Luulenpa että siirryn nyt aamupillereiden kautta aamulehden lukuun. Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai!