Mutta saattaahan toki olla että olen erehtynyt, minulle kun kehuttiin kokemuksen ja tiedon syvällä rintaäänellä eilen illalla että "eihän huomenna sada" ja samainen "ei siellä nyt ainakaan sada" kaikui korviini tarkalleen vartti sitten. Jaa-a, olispa kiva tietää mitä tuo taivaalta putoava märkä systeemi sitten mahtaa olla jos ei se ole sadetta. Ketuttaa etten sanoisi. Ei niinkään siksi että sataa vaan lähinnä siksi että reilun tunnin päästä, tai no lähemmäs puolentoista tunnin, me kiitolaukkaamme tuohon keliin speden kanssa.

Ketutus saattaisi olla vielä suht rajoissa JOS minulla olisi lapsen rattaisiin sadesuoja mutta koska ei ole niin joo, ketuttaa aika massiivisesti. Olenkin tässä koettanut suunnitella mitä pistän lapselle itselleen päälle, kas kun kurahousutkin sattuu olemaan tarhalla. Ehkä isoveljen reilu sadetakki pitäisi pienen suht kuivana matkan ajan? Itselle taitaa olla sateenvarjo tuolla jossain eteisen laatikon kätköissä, siis taitaa, mikäli sitä ei sitten joku meidän isommista lapsistamme ole hoksannut ja lainannut ja niin, toiminut kuten normaalisti tekevät eli jättänyt palauttamatta.

Toisaalta vanhan sanonnan mukaan kesä kuivaa minkä sade kastelee että eipä tässä nyt hätää ole. Saisi vaan olla tätä kuivaamista ajatellen kesä himppasen lähempänä, en jotenkin usko että tuon loskan ja moskan keskellä kuivuu nopeasti. Vaan tämä säätiedotuksesta ja siirryn sujuvasti ihan muihin asioihin kuten nyt vaikka eiliseen.

Työpäivä teki jälleen perinteiset, toisin sanoen kiitolaukkasi ohi hujauksessa. Kotiin päästyäni totesin ukon ehtineen kauneusunilleen ja junnun väsäävän legorakennelmiaan, prinsessalta taas tuli viesti jossa tämä kertoi olevansa kaverillaan. Minä aloin touhuta tuulen nopeudella sapuskaa ajatellen samalla tätäkin päivää, tänään kun pääsen "vasta" kolmelta ja ehdin näin ollen kotiinkin himppasen myöhemmin.

Sulatin broilerin ohutleikkeitä mikrossa ja samalla kuorin kattilallisen perunoita, siinä samalla kaivoin jauhelihaa odottamaan sulatusvuoroaan ja kas, hieman neljän jälkeen minulla oli broitsuleikekastike, perunamuusi ja riisi valmiina. Pastakastike oli puolestaan porisemassa omassa kattilassaan joten keittiöosuuteni oli hetkeksi hoidettu. Siirryin siivoamaan olkkaria, spede-niminen hurrikaani oli osunut sinne jo edellisenä iltana.

Ukko puolestaan siirtyi yläkertaan treenaamaan juotuaan kupposen kahvia ja kas, minä löysin itseni täyttämästä pyykkikonetta ja viikkaamasta puhtaita vaatteita kaappeihin. Hieman viiden jälkeen istuin alas, otin sukkapuikot käsiini ja kauhistelin kaunareiden tapahtumia, niinkuin niissä nyt olisi mitään uutta näin kahdenkymmenen vuodenkaan jälkeen. Päälle emmentaali ja sen perään keittiöä siivoamaan.

Siinä siivoilun lomassa iltapalatin junnun, spede olikin jo aiemmin ilmoittanut olevansa nälkäinen ja väsynyt ja kas, yläkerrasta alakertautunut ukko ehti iltapalattamaan tämän. Kahdeksalta lössähdin uudemman kerran nojatuoliin puikkoineni ja tuijotein Master Chefin finaalin lähes liikahtamatta. Jos minulta kysytään niin jes, juuri oikea voittaja löytyi, ihanaa! Vaan niin kuulkaa, eilen illalla, siinä keittiön siivoilun lomassa tuli mieleen eräskin asia.

Yksi niistä asioista on tämä vallitseva työnjako. Mikä ihme siinä on että kun ukko on aamussa niin tämä ei saa tehtyä yhtään mitään vähänkään kotityöltä haiskahtavaa? Iltavuoroviikoilla tämä sentään laittaa ruokaa ja monesti heiluttelee imuriakin mutta aamuvuoroviikoilla. Minusta tuntuu että minä heilun kuin heikkopäinen työpäivän päälle aina kotiuduttuani mutta toinen vain "reenaa" ja töllää töllöä. Niin tai käy kaupassa. Höh.

Tiedän tosin senkin että nyt JOS saan sen oppisopparipaikan niin tiedossa on aikamoinen ruljanssi opiskelujen suhteen. Samaisella tekniikalla valmistunut avustaja kun totesi että se on pirun rankka koulutus. Paljon kirjoittamista ja omaehtoista asioiden selvittelyä. Kirjoitus minulle passaa mennen tullen enkä pistä pahakseni sitä asioiden selvittelyäkään mutta siinä kohtaa ukko joutuu kyllä ottamaan enemmän hommia hoitaakseen, minultahan loppuu muuten tunnit vuorokaudesta.

Parempaa tietoa siitä oppisopparista ei muuten vielä ole mutta takaan ja alleviivaan että niin totta kuin nimeni EI ole Lotta niin kerron kyllä oitis kun saan tietää, oli päätös sitten kumpi tahansa. Ilmeisesti alitajuntani työskentelee kyseisen odottelun parissa paljon kuumeisemmin kuin minä itse, joudun näet toteamaan että olen yönä jos toisenakin nähnyt työmaaunia. Voi tsiisus! Viime yönä unissa heilahti jo rehtorikin. Hohoo!

Ja niin hei joo! Loppuun vielä itseäni kovasti ilahduttanut havaintoni! Jumankekka soikoon, ekstralihat on lähteneet katoamaan ja vauhdilla sittenkin! Vaakaa en ole nähnytkään hetkeen joten sen perusteella en osaa sanoa juuta enkä jaata mutta muita havainnointivälineitä käyttäen olen päässyt tähän kertakaikkisen ihanan mahtavaan tulokseen. Ne farkut jotka oli todella tiukat jo välillä, nehän mahtuu taas lähes heittämällä jalkaan!

Junnun tekemä ulostuloreikä (pystysuora kireä leikkausarpi keskellä sitä höttöaluetta) ei kerää enää ympärilleen kahta pakaranpuolikasta! Se näet näytti jo pitkään siltä kuin minulla olisi takapuoli edessäkin, kiitos sen kireän arpikudoksen. Ja hei! Jenkkakahvatkin on pienentyneet silmissä. Jiihaa! Ehkä paras mittari ikinä, vaikka toki minä perustan osan näistä havainnoista siihenkin tosiasiaan että talvella töihin mentyäni ostamani 36 koon ihanat paidat ei istu enää mikään koska ne on selvästi liian isoa kokoa.

Se kyllä harmittaa, sanon mä. Siis ettei ne istu. Niissä kun on kaksi lempparipaitaani ikinä ja nyt ne ei vaan enää istu vaan näyttää siltä kuin olisin kaivanut itseni puolijoukkueteltan alle. Voi plääh. Siitäkin huolimatta pidän ennemmin tämän vähälihaisemman itseni, kiitos. Ja nyt, minun on ihan pakko lähteä kesyttämään villiintynyttä pehkoani, sittenkin että se on todennäköisesti turhaa. Tuossa sateessa kun kampauksesta tulee tasan tarkkaan vesikampaus mutta minkä näille teet.

Oikein kivakivaa keskiviikkoa ja se on moro!