Eilen se tapahtui. Ehei, spede ei lähtenyt kävelemään ilman tukea, vaikka lähellä tuokin tuntuu olevan, vaan junnu otti ja häippäsi polkupyörällä tuhatta ja sataa naapurin puolelle tietä myöten. Ja ilman apupyöriä! Voi sitä riemua mikä kaverin kasvoilla näkyi kun viimeinkin homma pärähti käyntiin ilman kiukkua ja rähinää. Viimeinen viikko kun on mennyt pojalla harjoitellessa, pyörää potkiessa ja jalkaa polkiessa. Siinä määrin kiukkua jatkuvat epäonnistumiset ovat aiheuttaneet, että perjantaina poika totesi ettei OPI ikinä eikä TAHDO enää ikinä edes opetella. Pari päivää taukoa ja pam, aivan kuin joku olisi painanut nappia kaverin sisällä niin että pyöräily näytti käyvän kuin itsestään.

Omenoiminen aloitettiin liian aikaisin. Toisaalta, millä sen estätkään, junnu rakastaa omenia ja pihapuu notkuu satoa. Joka päivä useampaan kertaan junnu tulee sisälle omenia rouskien. Ja mikä onkaan tulos? Valmiiksi lenssuinen lapsi on tukkoinen. Muutamana aamuna on oksennus ollut lähellä yskiessä. Hittolainen. Oksennuksilta on tainnut pelastaa lähinnä se, että "vauvatapa" eli aamukaakao nokkamukista lastenaamua tuijottaen lopetettiin kun eskariin mentiin.

Mutta kivaahan tämä ei ole. Ei millään muotoa. Eskarissa oli reikäjuusto aiheuttanut pojalle näppyjä pitkin leukaa ja suunympärystää. Tädit olivat kauhuissaan ja reikäjuusto oli laitettu pannaan. Kotona kyseistä juustoa ei olekaan ollut eikä junnu juustoista pahemmin edes perusta, näinköhän tuo välttelisi niitä tietäen alitajuisesti yliherkkyytensä niille.

Muutenkin pojan yliherkkyydet on jotenkin tosi kummallisia. Jäätelö aiheuttaa mahan löystymistä, kunnon maito mahakipuja ja ripulia. Sen sijaan hapanmaitotuotteet ei vaikuta suuntaan ei toiseen. Suklaata ei kotona syödä oikeastaan koskaan, mutta silloin harvoin kun syödään on tuloksena ripuli ja mahakipu. Eskarissa lapsella on maidoton ruokavalio käytössä. Eilen tuo oli vahingossa hörpännyt vähälaktoosista maitoa ja tätiparat olleet lähellä kohtausta. Onneksi maito ei aiheuttanut mitään, olisiko vähälaktoosisuus ollut se auttava tekijä.

Spede taitaa kuulua samaan kastiin. Eilen kummitäti oli syötellyt pienelle jäätelopikarin ja kas, poika rätisi ja rähisi kotiin tultuaan perin omituisesti. Parin tunnin päästä vaippaan rusahti kunnon kuorma, sen verran kookas että osa siitä siivottiin selästä ja osa reisiltä. Hassua. Toisaalta, poika ei huoli maitoa nyt enää kun korvike ei ole käytössä. Onko korvikkeen ja maidon välillä sitten niin iso ero. Mene ja tiedä. Niin ja kyllä, meillä on kotona ruoat joita teen vähälaktoosisia tai laktoosittomia, johtuen ukon ja junnun laktoosi-intoleranssista.

Nyt tämä akka siirtyy ruokkimaan speden, päiväuniaika taitaa olla jo käsillä kun pienellä silmät harittaa ja haukotukset seuraa toisiaan. Se on moro ja viettäkää leppoisa tiistai!