Eilinen koulupäivä. Kaikista parasta antia oli kyllä ohjauskeskustelu oman vastuukouluttajan kanssa ja ennen kaikkea se kun pääsi tutkailemaan ihan huolella miten se aikaisempi tentti olikaan mennyt. Pelkkä kolmonen arvosanana kun ei kerro kuin sen että jos nyt ei muuta, niin ainakin lähes täydet pisteet siitä on tullut. Ja täydethän ne oli, jes! Ilmanko tuo tuntuikin niin mahdottoman helpolta siinä tekovaiheessa, lukeminen tosiaan kannatti.

Muilta osin päivä keskittyikin pitkälti kuunteluun ja keskusteluun vuorossa olleen kouluttajan kanssa. Asperger, adhd, add ja muut vastaavat oppimisen vaikeutta aiheuttavat jutut käytiin aika hyvin läpi ja hyvä niin. Koulukiusaamistakin käsiteltiin ihan kunnon keskusteluna joten vallan antoisa päivähän tuo. Kotiin päästiin jo kahdelta ja se oli kiva se, olihan iltapäivästä edessä ne siskonpojan synttärit jotka aiheutti jo valmiiksi lievää risomista.

Synttäreille oli tarkoitus lähteä viivana heti kun kellon viisarit osuisi likelle neljää. Toisin kävi, siinä pitkin päivää jännitetty lumen katolta tippumisajankohta kun koetti juuri passelisti vartti ennen neljää. Arvaahan sen jos sitä lunta on katolla koko talven kertymä, alla vielä yksi kymmensenttinen jäätä niin kyllä sen kolailussa oma aikansa menee. Onneksi tippui, sitäkin kun ehdittiin jo manata että näinköhän se ei vieläkään tule alas vaan tässä saa vielä muutaman päivän jännittää.

Meidän katto ja ulkoraput kun on sikäli idioottimaisesti suunniteltu että puolelta matkaltaan isolta katolta tippuva lumi tippuu tarkalleen ulkorappusille ja niiden eteen. Lienee siis aika selvää että me liikumme ulkorappusissa kärpän nopeudella aina kun alkaa näyttää siltä että se lumi voisi sieltä kohta tippua alas. Eikä vielä sekään, edelleen saa jännittää sillä kuistin katon toiselta lappeelta tippuu sekä ne kuistin katon että sen toisen ison katon puolikkaan lumista iso osa suoraan ulkorappusille.

Onneksi kuistin katto ei ole yhtä jyrkkä kuin iso katto, monesti lumi ja jää valuu niin hitaalla tahdilla alas kattoa että sen kyllä tietää koska se tippuu. Joku ehdotti joskus lumiesteitä jotka toki saattaisikin toimia jos katto ei olisi niin vietävän jyrkkä. Tuolla jyrkkyydellä luulen että esteille kävisi kuten lapetikkaille talon toisella kattopuoliskolla eilen; räminä oli melkoinen ja lumen ja jään keskellä seisseet lapetikkaat näytti suht pelottavilta. Mielenkiinnolla odotammekin alkaako katto vuotaa; kaipa ne lapetikkaat on olleet kiinni siellä. Voi prkl!

Synttäreille matkattiin siis himppa ennen puoli viittä ja meno oli ihan mukavaa. Allekirjoittanutta tosin väsytti siinä määrin että olisin voinut vallan hyvin oikaista siihen sohvalle kahvivuoron odottelun ajaksi. Luonnollisestikin kekkerit kruunasi junnun ja speden yhtäkkinen kärhämöinti, spede kun ei tosiaankaan oikein kestä tappiota missään lajissa eikä etenkään tappioa junnulle, ja junnun voitto NHL12-pelissä oli liikaa.

Huutoa, parkua ja sekaan ukon ärähdys. Hetken kuluttua prinsessa tuli selittämään keittiössä istuneelle äidille kuinka spede otti ja löi junnun rillit rikki. Just. Linssi oli lentänyt mihinlie, onneksi se oli löytynyt, mutta ruuvia ei sitten löytynytkään. Meidän osaltamme kekkerit päättyi siihen, ukko komensi tenavat pukemaan ja koko matkan autolle ja vielä autolla kotiinkin spede huusi kuin päätä olisi leikattu. Huoh.

Kotona otinkin sitten ja kaivoin junnun vanhat pokat ja ruuvarisarjan esiin ja ei aikaakaan kun linssi oli jälleen paikoillaan. Väännättämään ne mokomat pitäisi tosin mennä, totaalivinossahan ne on. No, minun aikani on tilapäisesti kortilla, tänään kun on ihan suoraan sanottuna pska päivä koulussa. Ensin matkustamme mansen yhdelle laidalle kuuntelemaan puolentoista tunnin luennon iltapäiväkerhotoiminnasta, sen perään pidämme parin tunnin ruokatauon jona aikana pitää siirtyä itselle määrättyyn toimipisteeseen ja pam, 12-15 tarkkailemme iltapäiväkerhotoimintaa kyseisessä toimipisteessä. Kiinnostaa melkein.

No, onpa sekin sitten pois. Huomenna onkin sitten vain ja ainoastaan se junnun palaveri koululla ja sen jälkeen ajattelinkin kurvailla suorinta tietä kirjastoon hakemaan sinne varaamani seuraavan tentin kirjat. Sen jälkeen voisikin kaiketi ryhtyä kirjoittamaan sitä seuraavaa etätehtävää, ensi viikolla kun on hiihtoloma koulusta ja senhän tietää että tuolloin minä en kovin paljon ehdi kouluhommiin syventymään.

Vaan jaa. Pitäisi kaiketi alkaa sukia kutrejaan kuosiin ja pyörähtää herättämässä poika 17v. Voi näitä aamuja. Onneksi huomenaamulla ei tarvitse säntäillä mihinkään ilmansuuntaan. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!