Loman tunnut on tosin kaukana nyt. Hittolainen! Mikä ihme herätti irkun viideltä? Kysyn mä vaan? Lomastressiä veikkaisin lähes, siihen ainakin nähdyt unet viittasi. Milloin meni kevätjuhliin pukeutuminen mönkään, milloin teinin gerbiili delasi janoon, milloin mitäkin ja aina irkku sävähti hereille. Hulluksiko tässä nyt ollaan vielä paukahtamassa?

Vaan eipä silti, ei tässä lomailemaan pääse vaikka kuinka loma alkaakin. Hoksasin näet iltapäivällä että pirskale niin, ne eskaritätien kiitoskukkaset. Olin pyöritellyt mielessäni ajatusta milloin maalaisleiväst, milloin kuivakakusta ja eilen aamusella päädyin muffinseihin. Kiitos Katin mainion jogurttikakkuohjeen, päätös oli helppo ja nopea tehdä kun siihen asti pääsin. Ohje on muuten levinnyt kauttani jo useammankin ihmisen käyttöön, kaikista parhaana kiitoksena pidän sitä että erään koulun kotitaloustunneillekin kakku on päätynyt ja siitä on tullut siellä jo opettajan kestosuosikki, hyvä Kati! Olen kyllä muistanut mainita joka välissä mistä ohjeen olen napannut, joten ehkä Katin sivuilta päätyy muutakin mm kotitaloustunneille.

Vaan asiaan, päätin siis testailla jogurttikakun ohjetta muffinsimuotoon. Toimii, irkku tosin ei toiminut. Laskin aluksi että tarvitsen 40 muffinsia, ajatuksena koota ne tornin muotoon neljään eri kääröön niin että jokainen eskaritäti saa oman torninsa. Kaksinkertaistin taikinan ja ei muuta kuin paistamaan. Tulos 36 muffinsia. Hitsiläinen! Ei siinä auttanut kuin tehdä vielä yksi yksinkertainen satsi ja tietäähän sen, pikaisesti ajattelemani homma nielikin paistoineen päivineen pari tuntia. Kannatti jättää se iltapuhteeksi, keittiö oli kuuma kuin sauna uunin paahdettua puolitoista tuntia parissa sadassa asteessa. Muuten, paistoin muffinsit 200 asteessa 20 minuutin ajan per satsi ja tuo aika tuntui olevan juuri oikea.

Sen perään sitten rakentelin sellofaanin sisään niitä torneja ja koska kyseessä on irkku ja irkun ideat, niin sellofaanin riittämistä sai jännittää urakalla. Se riitti juuri ja juuri. Lopuksi askarreltiin vielä junnun kanssa kortit torneihin joissa kehotettiin syömään jääkaappikylmänä herkut kääröistä. Kello oli hyvinkin kahdeksan illalla kun viimeisen kortin sain kääröön kiinnitettyä. Mikä onni että toisinaan täällä porukka osaa toimia ilman että irkku jakaa komentoja.

Sen pikkupikkupikaurakan, kuten irkku oli ajatellut, aikana ukko kävi ensin ruokakaupassa hakien mm leipomisaineet prinsessan sunnuntaina pidettäviä synttäreitä varten, prinsessa kävi mummunsa kanssa synttärilahjaostoksilla ja hakivat samalla prinsessalle kevätjuhlavaatteet ja ehtipä ukko käydä vielä pojan 12v kanssa ostamassa tälle kevätjuhlatamineetkin. Että näin pikaista toimintaa. *kjäh*

Pääasiat on kuitenkin lähes kunnossa eli juhlatamineet hankittuna, eskariin vietävät hoidettuna ja silleen. Tosin tänä aamuna irkun pitää urakoida vielä prinsessan kaverisynttärien kutsut ennen kuin neiti lähtee kouluun. Ja päivällä leivontavuorossa on kolme kuivakakkua samaisella jogurttikakkuohjeella, kas kun penskat vie opettajille niitä huomenna. Huomennahan irkku sitten leipookin prinsessan synttäreille sunnuntaiksi siinä siivoilun, ruoanlaiton, nurmikonleikkuun ja muun vastaavan pikkutouhun lomassa. Eli ei lomaa...

Teini onnistui illalla jälleen kerran suuttumaan isälleen. Isä kun oli ilmoittanut pojan 12v kautta, että hakee pojat aamulla heti juhlien jälkeen ja teiniä, joka olisi isälleen menossa kaverinsa kanssa vasta omien päiväkahdelta olevien kekkereidensä jälkeen, hän ei ehdi kyllä sitten enää illalla hakemaan. Irkku ymmärtää exän pointin täysin, onhan se nyt pönttöä ajella edestakaisin tuota parinkymmenen kilsan matkaa, mutta teinihän ei luonnollisestikaan ymmärrä. Mistä hitosta irkku nyppäisi huomenna ajan viedä teiniäkin vielä välissä. Höh sanon mä!

Vaan nämä näistä tältä erää, irkun on todellakin pakko ottaa nyt kynä kauniiseen käteensä *reps* ja alkaa askarrella niitä hiivatin kutsuja. Jotka olisi jo kirjoitettuna jos logistiikkapäähän ei olisi iskenyt eilen dementia. Kas kun soitin ukon perään eilen kun tämä oli kaupassa ja pyysin tuomaan ne, no tietäähän sen. Jos kauppalapussa lukee kaikkea omituista normaalista poikkeavaa niin tuohan unohti ne autuaasti kun etsi pitkin kauppaa niitä omituisia juttuja.

Sen jälkeen irkku soitti vauhdilla anopin perään että josko nämä prinsessan kanssa katsoisivat samalla kun niitä vaatteita katselevat. Olivat juuri soittohetkellä sovittelemassa jotain mekkoa prinsessalle ja arvaahan sen, hekin unohtivat siinä vaatesählinkien keskellä koko jutun ja muistivat sen samantien kun palasivat vaatekassit käsissä. Vaan ei hätää, irkku ajatteli, äkkiä soittamaan ukolle joka oli pojan 12v kanssa tuolloin ostoksilla...

Arvaattekin varmaan? Juu, siinähän se ukon kännykkä svengaili hilpeästi laturin johdon päässä irkun selän takana irkun soitellessa. Viimeisenä korttinaan irkku nakkasi kympin teinin käteen kahdeksalta illalla ja pyysi tätä katsomaan, olisiko kyseisiä kortteja lähiksessä (jonka valikoima on kautta linjan muuten huonontunut aivan sikana tämän siirryttyä S-ryhmän marketiksi) tai edes tarrakuvia kutsuihin liimailtaviksi. Ei ollut. Että sellaiset kutsut sitten.

Joten juu, siirryn nyt leikkimään askarteluihmettä tässä aamutuimaan. Se on moro ja viettäkää stressivapaa perjantai!