Vesi on asetettu täyteen käyttökieltoon niin juonnin, syönnin kuin astioiden pesunkin osalta. Koulut pidetään perjantain suljettuina. Teinin lehtienjakokeikka lauantailta on todellakin peruttu, jakeluyrityksen pomo jolle soitin, tuumi ymmärtävänsä paremmin kuin hyvin tarpeen häipyä täältä. Me emme silti häivy, mutta kolme isointa laittelen isälleen. Puhtaan veden piiriin. Itse pysymme tiukasti neljän seinän sisällä ja toivomme, että selviämme puhtain paperein ja tervein vatsoin tästä kaikesta.

Elämä on jotenkin jässähtänyttä, vaikka toimintaa riittää enemmän kuin tarpeeksi. Edessä on lumenkanto saunan vesipataan pesuvedeksi. Pyykkien pesu on iso kysymysmerkki, saako niitä pestä koneessa vaiko ei? Joku kertoi kuinka lämminvesivaraajat pamahtavat kloorimäärästä joka vedessä on. Näinköhän? Kouluihin ja päiväkoteihin on jaettu desinfiointiainetta, jolla lapset puhdistavat kätensä ennen kotiinlähtöä. Elämä tuntuu kovin epävarmalta.

Mies osti kaksi kahdenkymmenen litran vesiastiaa ja lähti isälleen täyttämään niitä. Edelleenkään kukaan ei sano mitään kunnolla. Tiedotus tökkii, lynkkausmieliala nostaa päätään. Kaupunginjohtajan sen enempää kuin vesilaitoksen johtajankaan ei taida olla turvallista kävellä kadulla nyt. Ihmiset ovat vihaisia, väsyneitä ja osa erittäin sairaita.

Irkku on huolesta suunniltaan. Niin on exäkin, joka soitti heti radiouutiset kuultuaan. Vesilaitoksella on kuulemma nyrkit heilunut sunnuntaina, poliisia on tarvittu ja tämäkään ei ole julkista tietoa. Kaikki mikä voidaan salata, salataan. Kaupungin työntekijöille on pidetty tiedotustilaisuus jossa jokaista on kehoitettu olemaan työvalmiudessa viikonloppuna. Heille on kerrottu Nokian olevan kriisitilassa. Meille asukkaille ei. Meille on vain annettu summittaista tietoa siitä mitä ja missä on tehtävissä.

Jälkiseuraukset tästä lienee aika valtavat. Asuntojen hinnat tippuu, oletan ainakin, ja muuttotappio iskee. Näin äkkiä arvattuna. Vaikenen toistaiseksi, kotihommat odottaa.