Miten tämä herääminen nyt näin on alkanut lipsumaan... Varttia vaille seitsemän heräsin tällä kertaa, johan nämä aamut ovat alkaneet venyä ihan hirveän myöhään. Ja itsellä on niin nukkunut olo kuin vain olla voi, eli todellakin, nukuin hyvin ellen suorastaan loistavasti! Kiitos siitä kuuluu paitsi iltakitisseelle Spedelle, myös hetkellisesti valaistuneelle äidille.

Niin. Olen luonut monsterin, kuten mies asian ilmaisi. Tissityypin. Opettanut pahoille tavoille. Juu. En väitä. Vaikkakaan en usko, että sitä niin nopeaan ehtii mitään kehittämään. Tapoja siis. Paitsi sen navat vastakkain makailun kerran päivään, koska sitä nyt harjoitettiin jo keskolassa. Kas kun eilen, kun mies kerran oli siellä mökillä ja palaili vasta illansuussa, meiltä jäi vallan jokapäiväinen yhden syöttövälin mittainen kaksin makailu väliin. Ei yksinkertaisesti ehtinyt, ei millään.

Siitäkö sitten osittain johtui se, että Spede päätti viettää illan hereillä. Seitsemästä asti killitteli silmät tapilla, nukahti kun sai äidin tissin hetkeksi suuhun ja siitä sitten kätevästi muutaman imaisun jälkeen tyynyksi päänsä alle ja annas olla, kun koppaan laitoin umpiunessa olleen pojan, niin pah, muutama minuutti ja rätinä alkoi. Ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Varsinaisesti ei mitään vaivaa ollut Spedellä, kunhan halusi luomututin suuhunsa.

Oikeaakin tuttia koetettiin. Yäk, hyi, kamalaa ja pahaa kerrassaan, ilmeistä päätellen. Rintakumi on muuten jäämässä statistin osaan, eli sitä ei eilen käytetty läheskään joka syötöllä. Päivällä syötiin pari syöttöä täysin ilman ja se illan viimeinen syöttö eli puolen yön aikaan syötiin sitten ensin toisesta kumilla ja toisesta ilman. Ja yöllä koko kapinetta ei avuksi kaivattu, tosin nyt aamulla se oli taas tarpeen. Eli suunta on oikea.

Varsinainen monsteriosa onkin sitten siinä, että kylläinen ja tyytyväinen Spede jonka olin koppaan laittanut ja yläkertaan kiikuttanut, muuttui lähes samassa kun itse kyljelleni pääsin, tissiä kaipaavaksi ja kituiseksi nuoreksi mieheksi. Muutaman kitinän jälkeen ääni kopassa muuttui tuskaisiksi parahteluiksi, ja siitä vähitellen loukkaantuneeksi natinaksi. Niinpä äiree nosti pojan viereen, tyrkkäsi tissin nokan alle ja kas, muutama imaisu "tyrmäystippoja" ja Spede oli kuutamolla. Arvatkaapa viitsinkö tuota koppaansa nostaa siitä? No en...

Nukuin siis Speden kanssa navat vastakkain koko yön, neljän aikaan havahduin siihen että kello soi ja kas, Spede oli juuri ruokailemassa eli fiksuna vauvana oli imaissut maitobaarin uudestaan suuhunsa kun se nyt siinä nenän alla valmiiksi oli. Käytännössä siis olen nukkunut koko kuuden tunnin pätkän jonka sängyssä vietin. Ja luonut sen tissimonsterin. Jolle tosin ajattelin jollain katalalla keinolla koettaa opettaa tuon tutin käytön. Kun mies palaa töihin, niin millä hiivatilla minä ehdin tutin virkaa toimittamaan?

Näin meillä siis. Huomenna Spedellä on neuvola, ja äitiä jänskättää. Mitenhän on mahtanut käydä, onko painoa tullut ja jos, onko liian vähän, riittävästi vai reippaasti. Itse veikkaan että tullut on, edes jotain, sillä Speden tikkukoipiin on alkanut vähitellen kerääntymään pientä pyöreääkin muotoa. Posket nyt eivät juuri enempää voikaan pyöristyä ilman että pää kasvaa mukana, sormetkin on pyöreät jo joten ihmettelen jos sitä ei ole tullut. Siinä tapauksessa irkku on harhoja näkevä vanha öööö...luuska?

Ja nyt, ystävät hyvät, irkku siirtyy kahvipannun ihmeelliseen maailmaan täysipainoisesti. Spede on ruokittu, junnu kaakaoitu ja peitelty lastenohjelmien pariin ja tuota niin... Nyt tässä olisi aikaa IHAN itselle. Kamalaa. Johan tässä tulee lomafiilis *reps*