Niin se kuulkaa on, olkoonkin että tänä aamuna uni olisi maittanut ja suorastaan ärsytti nousta sängystä sillä mielessä ehti jo päivänä eräänä siintää ajatus siitä kuinka "maanantaina nukun ainakin seiskaan". Tämä ajatus jäi tosiaan vain ajatuksen tasolle sillä hups, kurkkaus allakkaan paljasti sen ikävän tosiseikan että maanantaiaamuna on syytä herätä kokolailla normaaliin aikaan jos mielii edes hetken nauttia kiireettömästä aamuhetkestä.

Niin. Meidän on syytä nököttää tiukasti autossa kahdeksan jäljestä, ei sille mitään voi. Junnun spirometria kun on jo puoli kymmeneltä aamulla ja kyseinen aikahan tietää sitä että matkaan kannattaa lähteä ajoissa sillä merkillisen usein aamuajat aiheuttavat matka-ajan pitenemisen. No, samapa tuo, ehtiipä kotiinpaluun jälkeen touhuamaan niitä ja näitä ja nauttia siitä että voi vain olla muutaman tunnin.

Se muutaman tunnin oleilu onkin kokolailla kaikki oleilu jota aion tällä viikolla harjoittaa, kas kun tosiaan se peräkärry saapuu koko viikoksi pihaan nököttämään. Jes! Näen jo sieluni silmin kuinka tyhjäksi saankaan vintit. Lastenhuoneen. Vaatehuoneen. Kuistin. Ulkosaunan kamareineen. Ihanaa! Olen jopa päättänyt olla tylyäkin tylympi ja ankeaakin ankeampi; kaattikselle vaan jos ei ole ollut tarpeen vuoteen. Ja ei, en aio pahemmin jättää edes "josko kiertoon"-pussukoita torppaan sillä niillä on ollut paha tapa jäädä niille sijoilleen ilman kiertoa.

Loppuviikosta pääsenkin sitten pitkästä aikaa leipomaan tilauskakkua. Ihan kiva juttu sekin. Samalla saan lainata kaikki kahviastiani työkaverille ja kuulkaa, jostain kumman syystä pidän sitäkin kivana juttuna. Omituista. Alkaakin vaikuttaa siltä että olen noussut yltiöpositiivisella mielellä sängystä sillä ihan oikeasti tällä hetkellä kaikki tuntuu ihan mahdottoman kivalta ja mukavalta. Siis ihan kaikki! Jopa se että joutuu aamuisin heräämään aikataulutetusti. Ohhoh!

Jostain kumman syystä pojan 15v iltamyöhällä lavuaariin kiikuttamat tiskitkään ei riso. Olisihan tuo toki voinut laittaa ne suoraan tiskikoneeseen mutta samapa tuo, pianko minä ne sinne nakkelen. Nyt ei riso edes junnun takki joka on kuraistakin kuraisempi vaikka tästä asiasta juuri viime viikolla vedin tälle herneet nenään. Mitä väliä! Pyykkikoneeseen vaan, eihän lapsi sitä välttämättä tarvitse tänään päälleen sillä taysiin voi mennä nahkatakillakin.

Lapsella kun on ihan mahdottoman ihana hapsunahkatakki jota tämä ei ole saanut käyttää kuin erityistilanteissa. Ehkä tämä uskomattoman mahdoton positiivisuuspläjäys johtuu siitä että kouluhommat on todnäk hyvin kuosissa. Mielenkiinnolla tosin odotan joudunko vielä lisäilemään näyttösuunnitelmaan jotain vaiko en, opettaja kun ryhtyy niiden tarkisteluun vasta tänään. Onni onnettomuudessa että työelämäarvioija oli keksinyt perjantai-iltana että siihen voisi lisätä vielä yhden pikkujutun.

Se yksi pikkujuttu sai minut näet toteamaan että mitä hiivattia; kaikki iltapäiväkerhosta kirjaamani onkin jäänyt tallentamatta suunnitelmaan eli koko iltapäiväkerho-osasto puuttui siitä. Eikä niitä kirjailuja löytynyt muistitikulta saati muualtakaan joten hupsista hei, lauantaina kirjailin näyttösuunnitelmaan sen pikkujutun lisäksi myös IPK-juttuja. Tiedänpä nyt takuuvarmaksi että siinä on kaikki ja tiedän senkin että nyt se kaikki on varmuudella muistitikulla tallessa.

On tämä nyt merkillistä riemua tämä elämä. Ehkä osasyy tähän kaikkeen iloon löytyy myös siitä tosiasiasta että hei, opinnot on jo yli puolenvälin ja nyt kun saan seuraavan näytön tehtyä niin tadaa! Jäljellä on enää elokuulla alkava työssäoppimisjakso sekä näyttö. Syyskuussa tämä nainen, oletettavasti ainakin, valmistuu elämänsä ensimmäisen kerran ammattiin. Ohhoh! Enpä olisi uskonut että siihen näin kauan menee kun aikanaan työelämään 16-kesäisenä lähdin.

Osasyyksi luen kyllä senkin että edelliseen bloggaukseeni ropisi monia ihania kommentteja. En minä tätä blogia aio lopettaa, en ainakaan vielä sillä jotenkin olen itse kovin koukussa kirjoittamiseen. Tämähän on minun päiväkirjani, jos noin tarkkoja ollaan, kovin julkinen sellainen tosin mutta silti. Se julkisuus siinä onkin ainoa joka saa välillä miettimään että onko tämä nyt ihan täyspäistä touhua sillä totta on sekin että kirjoitan tänne myös muista ihmisistä. 

No, oli miten oli. Taidan siirtää tämän riemua hehkuvan persoonani nyt aamusauhujen kautta aamu-uutisten pariin. Ehkä nakon siinä ohimennessäni myös pyykkikoneen päälle ja tiskit koneeseen. Tässähän on vielä reilusti aikaa vain olla ja nautiskella aamurauhasta. Se on siis moro ja viettäkää ihan mahdottoman kiva maanantai!