Kun kaatuu petiin iltakasilta, tuijottaa telkkaria puolella silmällä kymppiin ja luovuttaa aikuisten oikeasti pelin tuolloin niin tulos on herääminen kello 4:44. On se. Toisaalta hyvä, ehdinpä erinäisiä juttuja touhuta nyt aamusta kuten kuositella itseäni aikuisten oikeasti työmaakelpoiseksi ja niin, tyhjentää uunin. Kävipä näet niin että tämä naisihminen unohti täysin siinä keskiviikon pesukone- ja serkkulikkatohinassa laittaneensa uuniin lohta. 

Sammuttaa uunin sentään muistin mutta se tapahtuikin jo ennen kuin pesukone saati serkkulikka tuli mutta sinne se sitten unohtui, lohi hautumaan. Veikkaanpa että on tosissaan hautunut kun kyseisen kaverin muistin vasta sängyssä eilen ehtoolla. Voi rähmä! Ja niinkuin minä ehdin nauttia lohiajatuksesta keskiviikkona, höh nyt!

Eilinen oli kohtalaisen hektinen päivä. Menoa ja vauhtia riitti työmaalla ihan siitä aamukasista aina siihen neljään jolloin otin ja hyppäsin autoon ja huristelin kotiin. Arvattavaa lienee että olin enemmän kuin puhki kun kotiin pääsin. Siitä puhkinaisuudesta huolimatta latailin speden petivaatteet koneeseen, lapsi kun onnistui edellisenä yönä pissaamaan sänkyynsä. Viikkailin kuivat kaappeihin, keräsin ylimääräiset romppeet olkkarista, eteisestä ja keittiöstä. 

Kuuden jälkeen istahdin rauhassa nojatuoliin ja kudoin villasukan loppuun, paria sille en ehtinyt aloittaa sillä seuraava puoli tuntia sujuikin iloisesti puhelimessa työkaverin kanssa jutellen. Eiliseen työpäivään kun liittyi himppanen draamaakin ja se draama on ajamassa meitä kaikkia avustajia hulluuden partaalle, draama kun johtuu yhdestä avustajasta joka on varmuudella väärässä paikassa ja väärällä alalla töissä.

Puhelun jälkeen totesin kellon lupsahtaneen jo yli seiskaan ja ukon kääntäneen kanavaa joten käytin ihan suosilla aikaani keittiöä siivoillen. Kasilta otin ja lähdin makkariin katsomaan Häähulluja Liviltä samalla kun spede lähti nukkumaan ja kieltämättä väsymys oli aika hallitseva olotila, osa Häähulluista kun meni sivusuun. Yhdeksältä nousin vielä hetkeksi ylös ja käytyäni vessassa, ladattuani kahvinkeittimen ja poltettuani tupakan hiippasin takaisin sänkyyn. Criminal Mindsin ajan pysyttelin väkisin hereillä ja sen perään nakkasin rillit hyllyyn ja luovutin.

Niin, siitä draamasta. Tämä yksi avustaja on innokas resurssien tuhlaaja. Hänen näkemyksensä mukaan kun suuren osan avustajista paikka on iltapäiväkerho heti tuntien loputtua, olkoonkin että siellä on lapsia monesti niin vähän että jo kolme avustajaa on liioittelua. Eilisen draaman päätteeksi meitä istui 6 avustajaa vahtimassa 14 lapsen touhuja. Kolmella avustajalla olisi ollut luokkatyöskentelyyn liittyviä töitä taukotilalla vaikka kuinka ja paljon mutta jätimme ne suosilla odottamaan ensi viikkoa ja maanantain palaverin jälkeisiä aikoja.

Mutta sanon minä taas kerran. Jos ihminen ei ole millään tavalla sosiaalinen saati yhteistyökykyinen, rakastaa hiljaisuutta ja rauhaa niin mitä hiivattia hän tekee koulussa töissä? Siellä kun on pakko olla sosiaalista silmää, yhteistyökykyä, stressinsietokykyä ja sitä että julmettu mekkalakaan ei saa pakokauhua päälle. Rauhaa siellä saa tasan tarkkaan oppituntien aikana eikä se silloinkaan ole täydellistä rauhaa ja muu aika menee erinäisen hälinän keskellä. Argh!

No, kukin tyylillään, niin se kai on. Ensi viikon 16:30 vuoro jää todnäk tekemättä, tämän viikon kumpanakin 16:30 päivänä olen lähtenyt töistä 16:00 jättäen vastuuohjaajan 4-6 lapsen kanssa keskenään. Koska lapsiluku on ollut joka päivä neljän kanttiin kokolailla sama niin ilmeisesti kahden ohjaajan tarvetta ei ole enää jatkossa vaan päätös kahdesta 16:30 vuorolaisesta puretaan. Hurraa!

Ja nyt. Siirryn lukemaan lehteä. Kuosittamaan itseäni. Ihmettelemään pääkipua joka tuntuu jatkuvan eilisen jäljiltä. Niin ja kurkkukipua. Molemmat ilmestyi iltapäivästä eikä ne olekaan kadonneet yön aikana kuten oletin. Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai!