On se. Koska mies palasi työn ääreen, palasin minäkin "työn" ääreen. Ja se paluu ei ollutkaan ihan kepeää touhua. Ehei. Ensin joukot hereille ja kouluun, Spedelle sapuskaa, junnu kerhoon, sitten tosiaan sinne neuvolaan, vauhdilla kotiin ja laittamaan pyykkiä kuivumaan, uusia koneeseen, anoppi pamahti paikalle, astianpesukone tyhjäksi, seukkaamista, anoppi lähti, junnu kerhosta, Spedelle sapuskaa, ruokaa laittamaan, pyykkiä kuivumaan, vaatehuonetta tyhjäämään, vaatekaappeja tyhjäämään, kaappien järkkäystä ja Spedelle ruokaa, syömistä, lisää järkkäystä, junnun laatikkojen tyhjäystä, junnun vaatteiden järkkäystä, vauvan vaatteiden järkkäystä, läksyissä auttamista, pyykkiä kuivumaan.......

Ja miten kävi? Arvaahan sen, puoli kymmeneltä illalla nukahdin sohvalle. Todettuani jo sitä ennen, että Speden maitobaari kaipaa lepoa. Edellinen yö kun oli aivan hanurista eli käytännössä voisi väittää, että edellisen yön "nukkuminen" ei ole nukkumista nähnytkään. Tiedättehän tämän tunteen mikä itsellä on aamulla kellon soidessa, "mitä h-ttiä, ei kai nyt vielä voi olla aamu..."

Niin, se edellinen yö. Spedellä oli syömisongelmia. Eli sarjassamme, "ruoka siinä, suu täällä, oho, lipes, otan, no enpä otakaan, kukkuu äiti"...Leikin siis Speden kanssa yöllä puolisen tuntia niin että olin valmis jo nousemaan ylös syöttämään poikaa kun ei siitä tahtonut tulla mitään valmista. Liekö Spede arvannut aatokseni kun päättikin lipasta tissin suuhun ja lakata sen päättömän pään pyörittelyn puolelta toiselle... Spede-kriisiä ennen oli jo pariin kertaan herätty junnu-kriisiin. Siis sen kolmen tunnin aikana, jonka olin makuuasennossa viettänyt.

Speden syötyä (siis minähän nukun kun Spede syö) havahduin seuraavan kerran junnu-kriisiin. Ja tämän jälkeen miehen kellon soittoon. Ja sitten soi jo se omakin kello. Kuudessa tunnissa ehtii tapahtumaan paljon silloin kun koetat nukkua... Joten olin valmiiksi puolikuollut eilen aamulla kun palasin omaan pääasialliseen tehtävääni.

Puoli yhdeltätoista mies herätti minut sohvalta. Spede kaipaa sapuskaa. Sapuska pirulainen ei pidä liian väsyneestä tarjoilijasta, ei ollut maitobaari alkuunkaan niin täynnä kuin on yleensä ollut illallakin. Hitto, ehti jo käydä mielessä sekin, että riittääkö sapuska pojalle niin että saan tämän nukkumaan, kas kun ei maha ottanut täyttyäkseen. Lopulta koppasin Speden kainalooni ja painelin sänkyyn, lykkäsin tissin suuhun ja kaipa se sapuska sitten riitti, kun poika sammui äidin tissille. Siirtää en uskaltanut enää pientä, vaan jäin ihan suosilla kyljelleni tissi pojan nenänpäässä.

Suht hyvin tuli onneksi viime yö nukuttua, mitä nyt junnu herätti kesken unien huutoonsa ja käytin tämän vessassa. Spede nukkui koko yön tissin ääressä, sen verran havahduin jossain vaiheessa että kaveri oli kaivanut tissin nenästään ja napannut sen suuhunsa eli yösyöttö ei juuri helpompaa voisi olla. Itseasiassa, jäin oikein miettimään, näinköhän olisi viisainta pitää poika vallan tissin ääressä yöt. Mutta toisaalta, itsellä jumittaa paikat kun koko yö tulee nukuttua tiukasti yhdessä ja samassa asennossa. Ei taida uni olla aivan yhtä syvää kuin ilman kainaloista.

Tänään koetan saada jossain välissä levättyä. Siis koetan. En tiedä onnistunko siinä, minulla kun on tämä merkillinen pakkomielle päässäni jonka mukaan en voi mennä päiväunille enää neljän jälkeen iltapäivällä. Koetan muuttaa senkin käsitykseni jollain keinolla...