Helketin pakkaset sanon mä! Totean jälleen kerran että ei, pakkaset EI sovi minulle, ei alkuunkaan. Tässä on pukeuduttu ja topattu itsensä siihen malliin että kohta ei tarvitse enää edes istua ilman että kellahtaa selälleen kun koettaa laskeutua istuma-asentoon pskajäykkänä. Ush!

Vaan niin. Lauantai meni loppujen lopuksi vinhaa vauhtia ukon häärätessä siskolla sähköpiuhojen kanssa ja minun järkkäillessä kotitouhuja. Autoilut hylkäsin alle sekunnin ja päätin että pärjäämme mennen tullen laktoosittomalla maidolla yhden päivän ja ukko kiikuttakoon maidot kotiutuessaan. Sen sijaan kyhäilin spedelle ja junnulle leffateatteria poppareineen päivineen, siivoilin ihan himpan, kudoin sukkatilauksen kuosiin ja pyykkäsin loput pyykit koreista pois.

Ja hyvä olikin että pyykkäsin, meillähän tuppaa nuo hiivatin vesijohdot jäätymään paikan saadessaan. Paikka on tarjottu ja pam, pesukoneen hana on jäässä. Jippii! Sinänsähän pesukoneen hanan jäätymisessä ei ole mitään hauskaa, päinvastoin, vtuttaahan se kuin pientä oravaa jolta on hampaat poikki ja käpy jäässä mutta en kertakaikkiaan voinut olla virnistämättä tänä aamuna kun ukko kyseisen asian minulle tekstiviestitse ilmoitti.

Minä kun satuin juuri eilen toteamaan että taitaisi olla aiheellista alkaa taas vesien valuttelu että ukko säästyisi kellarikeikalta lämpöpuhaltimen kanssa. Ukko vastasi toteamaani että näääh, ei ne nyt näillä pakkasilla vielä jäädy, päivälämpöhän oli sentään -15 eikä suinkaan -20. Annoin toki eriävän mielipiteeni mutta en jaksanut alkaa moisesta inttämään, minun muistikeskukseni kun väittää että aina jos pakkanen edes käy yli -20 yhden yön ajan on mahdollisuus jäätymiselle suuri. Muistikeskukseni toimi selvästi paremmin kun ukon, varmemmaksi vakuudeksi olenkin tänä aamuna tehnyt jo yhden kierroksen ympäri vesipisteitä. Jäätymisjärjestys kun on vakio, ensin pesukone, sitten vessan lavuaari ja sen perään vessanpytty. Keittiöhana jäätyy viimeisenä ja se on harvinaista huttua se.

Lauantaina sain siis koko sukkaläjän valmiiksi aina päättelyitä myöten, edessä on enää postitus. Puikoille livahti perään vauvasukat poikineen, ajattelin touhata vielä muutaman parin yhdelle ystävälle lisää. Niiden jälkeen on vuorossa vielä kaksi paria pikkusukkia ukon siskon kummitytölle ja sen perään siirrynkin kutomaan koon 47 sukkia kolme (!) paria. Tsiisus! Alkuperäinen ajatukseni puikkojen lepuutuksesta karahti siis kiville ja toisaalta, ihan hyvä. Minä en näköjään osaa enää katsoa telkkaria ilman kilisevilä puikkoja.

Lauantaina tehtiin alustavat suunnitelmat pikkujouluistakin, edessä on mansekeikkaa ukon kanssa. Läheltä tosin liippasi ettemme lähteneet manseen jo lauantaina, ukon työkaveri soitteli tätä killinkiin firman pikkujoulujen jatkoille. Totesimme että taidamme nyt kuitenkin missata tapahtuman kun tilikään ei näyttänyt kovin iloiselta, ensi lauantai onkin sitten toinen juttu kun alle on mäjähtänyt sopivasti ukon tili ja eikö ne veronpalautuksetkin kolkuta ovea ihan näillä näppäimin? Kaikista parasta koko jutussa on se että kaikki, muutamaa uupuvaa lukuunottamatta, lahjat on ostettu eli lahjakulut alkaa olla luokkaa muutama kymppi. Jes! Tänä vuonna ei tarvitse juoksuttaa veronpalautuksia lahjamarketteihin!

Sunnuntai meni hengaillen töllön ääressä ja kutoen niitä sukkia, niin ja palellen. Minulle ei todellakaan sovi nämä pakkaset, ei niin millään. Iltapäivällä luovutin ja kiskoin pusakan ja villapusakan päälle vielä toisen villapusakan, eilen harkitsin jo kerran jos toisenkin josko lisäisin asumäärää vielä toppahousuilla. Jotain positiivista sentään; vaikka akka palelee ei varvassärkyjä ole ollut vielä kertaakaan, ei sittenkään että aspiriinit on vielä paketissa. Hah!

Eilinen kuluikin sitten suunnilleen siivillä, aamulla olin tuuskahtaa persiilleni kun mittari näytti -22. Kaivoin prinsessalle vaatetta toisensa perään, äidithän on aina sitä mieltä että jos näitä paleltaa niin paleltaa sitten lapsiakin. Hmmm. Prinsessa on aina ollut KUUMAVERINEN tenava joten ei liene ihme että tämä katsoi hieman vinoon äitiään joka harkitsi kolmatta puseroa myös lapsen päälle. Toppahousut tuo sentään huoli, ja villapusakan normaalipaidan päälle joten jotain se on sekin.

Tekstailin myös ukolle töihin intoa täynnä, kas kun viime vuonna rikkinäiseksi julistettu auton lohkolämppäri olikin todettu syksyisessä huoltotoiminnossa toimivaksi ja rikkinäinen osa olikin lämppärijohto joka oli näin ollen uusittu. Kyselin ulkopiuhakelan toimivuutta ja ennen kuin vastaus ehti perille painelin laittamaan autoa piuhan päähän. Tsekkasin vielä että sisälämppäri pärähti tosiaan hurisemaan, pamautin auton oven kiinni ja näin jo sieluni silmin kuinka istahdan suht lämpimään autoon puoli kymmeneltä lähteäkseni junnun kanssa spirometriatutkimukseen TAYSiin.

Vartti ysin jälkeen kipaisin kurkkaamaan kuinka pitkälle lämmitysoperaatio on ehtinyt ja mitenkäs kävi? Sisälämppäri ei päästänyt ääntäkään. Auto oli kylmä kuin pakastin konsanaan ja kaikkia omia periaatteitani rikkoen tuuppasin auton käymään ja jätin sen puksuttelemaan pihaan siksi aikaa kun touhasin vielä vartin ajan omiani sisällä. Helkemandeeri sanon mä!

Puoli kymmeneltä raaputin auton ikkunoita puhtaaksi, aivan toisin kuin olin siis ajatellut, ja manasin talven alimpaan... no sinne. Ihminen joka on tottunut lähtemään joka paikkaan AJOISSA kärsi lievää stressiä ratin takana todetessaan että hittolainen, kello on varttia vaille kymmenen ja me posootamme vasta motarilla. Katsastusmiehen auton tarkastukorttiin kissankokoisin kirjaimin kirjaama "HUONOT RENKAAT!"-päätelmäkin osoittautui oikeaksi siinä ekoihin liikennevaloihin pysähdyttyäni, auto tosiaan puski jokaisen pysähdyksen päälle etsiessään pitoa tienpinnasta. Argh!

Luonnolisestikaan vakiparkkialueellamme ei ollut yhtä ainoaa ruutua tyhjänä, auton kello näytti 10:00 ja aika oli 10:15. Vakuuttelin itselleni että ei hätää, ne ajathan on AINA myöhässä joten rela vaan ja tutkimaan josko kerrankin siinä pääovien läheisyydessä olevalla parkkialueella olisikin paikka tai toinen. Ja katso, koko tämän 8 vuotta kestäneen TAYSin ravikauteni aikana parkkeerasin ekan kerran IKINÄ auton pääparkkiin. OHHOH!

Onneksi junnuakin palelsi, sisätiloihin siirryttiin juoksujalkaa ja infoluukun kautta kieppaisu opasti meidät pääaulan läheisyyteen kliinisiin tutkimuksiin. Arvatenkin meidät kutsuttiin sisään 10:15, niinhän ei olisi käynyt jos olisimme olleet aikaisemmin jo liikkeellä. Varsin hyvä juttu, 10:45 kävelimme jo reippain askelin kohti autoa. Lääkäri soittelee tuloksista muistaakseni huomenna, tosin muistikeskukseni ei ole se luotettavin mahdollinen.

Iltapäivän touhusin normaaleja kotikuvioita, tiskikoneen tyhjennystä, täyttöä, ruokatarjoilua, siivoilua, kutomista ja kas, hieman ennen kuutta ukko sai kuningasidean ja lähdimme kaksin pyörähtämään vielä honkkarissa. Haimme taas uuden lämmittimen pirttiin mutta toteanpa nyt että kyseinen hankinta osoittautui olevan ihan hanurista. Onneksi se ei kustantanut kamalia summia mutta silti. Ehkäpä otankin ja siivoan tänään kunnolla ja kiikutan siivouksen perään mattoja läjän sisälle.

Me näet totesimme että tämä sisätiloissa jäätyminen johtuu täysin lattioista, puolentoista metrin korkeudessa kun lämpöä on parikymmentä astetta mutta lattiat on kuin pakastimen seinät. Ruokaakin pitäisi laitella, ehkä yllätän ukon lasagnella? Pakastimen sulatuskeikka kun paljasti minun käyttäneen harmaita aivosolujani viimeksi kun olen rosvosoppaa tehnyt ja sitä oli pakastimessa useampi rasia eli muu sakki prinsessaa lukuunottamatta saa einehtiä sitä tänään.

Ja nyt siirryn suosilla siivoamaan lasten aamupalakapineita pöydästä. Junnun nakkasin juuri ovesta ulos topattuani tämän liki liikkumiskyvyttömäksi malliksi, junnu on yks yhteen palelemisessa äitinsä kanssa. Prinsessa sen sijaan lähti kouluun juuri ja juuri toppahousut ja villapusakan huolineena. Kumma tenava. Pidemmittä puheitta, se on moro ja viettäkää oikein mukava pakkastiistai! Minä en moisia lupaile koska tämä pakkanen sotii kaikkia kivakiva-käsityksiäni vastaan.