Ennenkuin huomasikaan niin kello oli yli viisi. Terkka soitti neuvolasta vielä viiden jälkeen, oli huomannut ettei sijainen ollut viime viikolla jutellutkaan kunnolla siitä lapsivesipunktiosta ja ennenkaikkea siitä, että pitäisi ensi viikon neuvolakäynti vaihtaa sitten lääkärineuvolaksi. Loppuu punktion viikot, kuulemma. Nyt on todella ristiriitainen olo sen suhteen haluanko sittenkään siihen punktioon.

Keskenmenoriskihän siinä on 0,5-1% luokkaa, ja jotenkin tuntuu että tätä vaavia on jo ulos sen verran monesti häädetty että vaihtoehtoja on tasan kaksi. Joko menee varmasti kesken tuolla tutkimuksella, tai sitten ei mene millään. Kun tietäisi. Ja kuitenkaan, se sairaus jota eniten pelätään vähän jokaisen osalta, se ei liity kromosomeihin eli ei ole punktiolla nähtävissä.

Toisaalta taas, tämä odotuksen alku on ollut niin kiikun kaakun, että onko sillä sittenkin jokin tarkoitus? Tarkoittaako se sitten kuitenkin sitä, että tämä vauva ei maailmaan kuuluisikaan, on jollain tavalla sairas? Mistä näihinkin taas otat vastaukset. Pyörittelet päässäsi ja murehdit ja suret ja voit vain toivoa että oli päätös mikä hyvänsä, se on oikea.

Ja entä jos päätät jättää punktion teettämättä, ja vauva onkin sairas? Sillä tavalla joka olisi näkynyt punktiossa? Mitä sitten? Onko se sitten taas kerran vaan nojattava lauseeseen "Herra ei anna kenellekään isompaa taakkaa kuin kantaa jaksaa"? Kuinka monesti yhden ihmisen pitää siihen lauseeseen turvata?

Kamalan vakavia mietteet. Hui herttinen sentään. Pitäisi varmaan lähteä hammaspesulle ja valmistautua yöunille, mies palailee kohta iltavuorosta. Muuten, tänään aamulla kävin kunnon ruokaostoksilla ja katso, kotiin päästyäni, ukko tuli ja kantoi pyytämättä kauppakassit autosta. Jotain siellä päässä nyt on tapahtunut...

Ja vielä yksi lisäuutinen illalle, tänään ei mene enää kuvitelman piikkiin se, että vauva liikkui. Pieniä pianistin sormiharjoituksia tuntui mahassa, ensimmäisellä kerralla taisi tosin olla kyseessä pienien tennispallojen sarjatulitus toinen toisensa viereen, ja toisella kertaa todellakin tehtiin sormiharjoituksia. Vauva on siis totta. Tällä päiväyksellä, aiemmista tuntemuksista en uskalla valalle mennäkään.