Muutaman harmaan päivän jälkeen, tilaisin aurinkoa. Taas. Kaipaan energiapiikkiä. En mitään "nyt-siivoan-koko-talon"-piikkiä vaan sellaista, "viikkaanpa-tuon-pyykkivuoren"- ja "viimeistelen-tuonkin-tekstin"-piikkiä. Mihin lie kadonnut, touhuenergia. Aurinko ja loskasade vei mukanaan?

Viime yö oli univapaa. Siis ei kuolleita sen enempää kuin eläviäkään näkynyt. Junnu kömpi sänkyymme taas aamuyöstä ja jotenkin minulla on alkanut mitta täyttymään näistä tuon öisistä vierailuista. Ei siinä muuten mitään, mutta kun herättää sekä minut että miehen tyynyä ja nukkevauvaa ja mammuttia sänkyyn touhutessaan.

Sen jälkeen minä heräilen tasaisin väliajoin milloin siihen, että möngin sängyssä jalkopäätä kohti, kun poika potkinut peitot päältään ja samalla siinä menee itseltäkin, tai koetan saada tätä lopettamaan selkäni potkimisen. Alitajunta taas pitää huolen siitä, että jos jostain kumman syystä käännyn unissani kasvot junnuun päin, havahdun samantien sen verran hereille, että tajuan oleellisen vaaran joka kohdistuu alivuokralaista kohtaan veljensä osalta ja joko käännyn tai möngin jälleen sinne jalkopäähän.

Ja koska tämä hyökkäys sänkyymme on nykyään enemmänkin sääntö kuin poikkeus, eli junnuvapaita öitä on korkeintaan muutama kuussa, jos edes sitä, niin voitte uskoa että irkku alkaa olemaan kyllästynyt ja täynnä. Muutenkin yöt mennyt heräillessä jo pitkään, joten toisinaan aamulla on pinna valmiiksi kireällä. Onneksi sentään se pissaravi on nyt todellakin ohi!

Tämä aamu ei ole mikään poikkeus, ensinnäkään valmiin väsymyksen, saati sen pinnan kireyden suhteen. Paitsi että junnu tuli sänkyyn jo kahdelta yöllä, potki, pyöri, hääri ja riehui siitä asti, niin lisäksi tämä aloitti sen "koska noustaan, joko on aamu, mennään alas"-pulinan varttia vaille kuusi. Kuinka turhauttavaa onkaan katsoa kelloa ja todeta että "minulla on puoli tuntia aikaa nukkua jos saan vuoren siirrettyä". Tässä tapauksessa vuori viittaa junnuun ja siirto vaientamiseen.

Kuudelta luovutin. Nousin, puin ja junnu edellä kirmaillen siirryin alas teen keittoon, kaakaon lämmitykseen ja ulko-oven lukosta avaamiseen. Hoidokeita odotettavissa hieman ennen seitsemää ja heti seitsemän jäljestä. Ja luonnollisestikin, junnu sotki kauniit aamukuvioni eli kuppi teetä ja ykkösen aamu-uutiset, ja vaati koneeseen suoraan Hupsis-leffan. Tänä aamuna en jaksanut edes jyrätä junnun toivetta, onpahan ainakin hiljaa kun Pat ja Mat sekoilevat touhuissaan ruudussa.