Tein eilen televisio-ohjelma tarjonnasta aika kattavan tutkimuksen. Jos lähes koko päivän makaa sängyssä ja tuijottaa suunnilleen jokaisen ohjelman joka nyt edes jollain tavalla on katsomisen arvoinen, niin kyllä siinä aika hyvän kuvan saa tarjonnasta. Ja mainonnastakin siinä sivussa. Erityisesti mielenkiintoni herätti subbarin ohjelma jossa esiteltiin Hollywoodin kovimpia laihduttajia.

Tiesittekö, että monet naiset ovat laihduttaneet sen 20-30 kiloa, jonka ovat odotusaikana onnistuneet lanteilleen keräämään, muutamassa viikossa. Huikeaa, eikö? Ja mitä lihaksia nämä ovatkaan tilalle kehittäneet? Huikeita näkyjäkin vielä kaiken lisäksi. Miten siinä sitten heräsikään ihan sellainen lievä kriitikko minussa.

Siis nämä naikkoset, jotka näihin järjettömiin laihdutustuloksiin ovat muutamassa viikossa päässeet, ovat harrastaneet joogaa, kuntosalitreeniä, pilatesia, aerobicia ja vaikka mitä 5-7 tuntia päivässä. Siis haloo! Sääliksi kävi. Sekä näitä naisia, että niitä perheitä, joiden äitejä ovat. Tuli siinä mieleen, että tottahan tuo onnistuisi sitten keltä tahansa matti meikäläiseltäkin, jolla vaan sattuisi olemaan sitä täpäkkää taskunpohjilla hieman, tuota, runsaammin.

Ensinnäkin, olisi oltava se taloudenhoitaja. Ja lastenhoitaja. Ja kunto-ohjaaja. Perheen tapaisit, tai sitten et, pikaisesti aamupalapöydässä jossa nauttisit kaksi retiisiä ja jonkun omalaatuisen näköisen juoman joka sisältää runsaasti kuitua, proteiinia ja vaikka mitä terveysjuttuja. Nakkaisit siinä, kenties siis, mikäli ehtisit, vauvalle tissin suuhun samalla kun imisit itse pillistä tuota ihmeellistä nektaria ja ojentaisit kylläisen pikkuisen lastenhoitajalle joka sitten hoivailisi vastasyntynyttä aina siihen asti kun ehtisit seuraavan kerran sieltä juoksumatolta kipaisemaan tissin tarjontaan.

Taloudenhoitaja olisi luonnollisestikin huolehtinut tällä välillä apetta eteen muulle perheelle ja sinulle sekoitellut uuden ihmejuoman ja kipaissut tavarantoimittajan laatikosta parin retiisin sijaan herkullisen porkkanan ja muutaman muun ihmetuotteen, luultavasti kalaa tai kanaa tai tofua tai mitä nyt sitten ruokavalioosi kuuluukaan kunto-ohjaajan mielestä. Tissi vauvalle, pilli omaan suuhun ja kas, päivällinen hoidettu samalla kun kuulisit mitä mahdolliset muut lapset ovat aamupäivän touhunneet.

Ja menoksi, uudemman kerran. Ja sama kuvio toistuisi seuraavan juoksumatolta laskeutumisen päälle. Kadehdittavaako? Ehkä jonkun mielestä, minusta ei. Ja viimein kun se muutaman viikon rääkki olisi ohi, ja voisit palata normaaliin kuntoilurytmiisi, joka käsittääkseni olisi vain pari tuntia päivässä, täytyisikin sitten aloittaa tulosten esitteleminen. Eli punaista mattoa siellä ja täällä. Manikyyrejä, kampaajia, vaatteiden hankintaa. Avajaisia, ensi-iltoja, gaalaillallisia. Joilla luonnollisestikin söisit joko mahdollisimman tarkasti kunto-ohjaajan ohjeiden mukaisesti tai sitten vetelisit herkkuja mahan pullolleen ajatuksella ”huomenna ei ole kuin kampaaja, manikyyri ja kolme haastattelua joten ehdin juosta matolla viisi tuntia”.

Onpa ihanaa olla irkku. Kuntoilla lähinnä keittiön, kaupan, pihan ja pyykkikoneen väliä. Reippailla kerholle, autolla. Istua iltapäivällä keittiön pöydän ääreen ja kuunnella jokaisen koulusta palaajan kuulumiset läksyjen ja välipalan ohessa. Ihanaa olla äiti.