Suunnilleen on nyt irkku. Normaaleihin aamurutiineihin kun kuuluu miehen aamuvuoroviikolla, että irkku laittaa ukolle viestin herättyään. Tänä aamuna viesti lähti matkaan puoli seiska. Mies vastaa siihen suunnilleen heti kun sen huomaa, mutta viimeistään puolen tunnin-tunnin sisään. Tämän aamuisen viestin jälkeen on tänään lähtenyt ukolle kolme (!) viestiä, ensimmäinen näistä kolmesta oli informatiivinen. Toinen oli kysyvä, tyyliin "mikä on". Kolmas olikin sitten jo toteava tyyliin, "missä vastaus, pitääkö olla huolissaan vai vaan kiukkua väärällään kun ei vastata vaan annetaan toisen huolestua".

Siitä kolmannesta on aikaa puoli tuntia. Edelleen puhelin on hiljaa kuin hiiri. Vastausta ei näy ei kuulu. Viestit menevät perille, eli akkukaan ei ole ukolta sipannut. Voi helveddi soikoon tällaista! Voisi sitten vastata vaikka vain huutomerkillä jos on kunnossa ja kyseessä on vaan krooninen tai akuutti vi*utustila. Jota en tosin ymmärrä, mistä sellaisen on voinut kehittää, etenkään niin että kyseinen tila kohdistuisi irkkuun. Toisaalta, miesten mieli on ollut kautta aikain irkulle arvoitus, nuo kun saattavat korpeentua mitä omalaatuisemmista syistä.

Irkun mielessä kävi jo sekin, olenko puhunut unissani jotain idioottimaisuuksia? Huutanut Villeä pää punaisena loukaten miehen herkimpiä tunteita? Sanonut jotain, joka on saanut miehen verenpaineen kohoamaan. Tosin on pirun vaikea keksiä mitä olisi tullut sanottua tai tehtyä yöllä niin että tämä olisi itseensä ottanut. Ainoa on tosiaan tuo Ville, mutta kun en muista kyllä HIMistäkään unta nähneeni. Juu, ei hätää, irkulla ei ole Ville-nimistä rakastajaa sen enempää kuin mitään muutakaan rakastajaa, ei ole ollut jos tarkkoja ollaan, koko elämän aikana. Mutta silti!

Tutkin jo netin kautta YLEnkin sivut, samoin Aamulehden, onko lähistöllä tapahtunut jotain kamalaa liikenneonnettomuutta niin että mies olisikin kiikutettu pää siteissä ja jalka kateissa TAYSiin. Ei ainakaan kumpaisessakaan ollut mitään mainintaa. Ja koska mitään mainintaa ei ollut, niin tietäähän sen, miten naisen pää toimii. Nyt silmissä vilisee syvälle lepikkoon ajautunut auto, jossa mieheni ja tämän työtoverit makaavat taju kankaalla verilammikoissa, henkitoreissaan, autojen suhatessa paikan ohi ilman että kukaan huomaa siellä syvällä syvällä lepikossa olevaa kiesiä. Jaiks!

Irkku rauhoittaa itseään toteamalla, että kaipa ne olisi töistä soitellut jos ei ukkoa näkyisi. Mutta toisaalta tämä ajatus on helppo kumota toteamalla, että ei kai ne kaikkien rokulipäivän viettäjien perään soittele. Ja tietäisikö ne edes irkun numeroa, luultavimmin työpaikan tiedoissa, mikäli siellä nyt mitään merkintää on irkun numerosta, on se parin vuoden takainen numero. Jaiks jaiks jaiks!

Kyllä se on kuulkaa pakko alkaa nyt tekemään rankkaa duunia, että saa pelkokertoimen laskemaan. Ajatukset muualle. Mutta sen minä vaan sanon, että jos ukko on päätynyt täyteen hiljaisuuteen syystä että on jostain kiukkuinen, niin hittolainen sentään, silloin tämän kannattaa suunnilleen toivoa, että olisi sittenkin ollut siellä syvällä lepikossa pää veressä. On niin pirun vaikea päättää olisiko sitä enemmän huolissaan vai kiukkuinen!